Minulla ei ole onnennumeroa. En pidä matematiikasta, joten onneani en voi numeroida.
Tällä hetkellä numerot ovat minulle aikaa ja rahaa. Ajattelen nykyään numeroa seitsemän, koska elämäni on nyt jakautunut viikkoihin. Lasken etäisyyttä rakkaimpaani viikoissa ja numeroissa. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän: yksi viikko on taas mennyt ja aika lyhenee. Numeroista on tullut liian tärkeitä, ajasta liian pitkää.
52 viikkoa on vuosi. Sitä kannattaa elää seitsemän päivää kerralla ja viikon 1. päivän tullessa on taas päästy pitkälle. Viikonpäivät ovat numeroita, niiden merkitys on numeroissa. Tosin perjantai on aina yhtä ihana, vaikka se on vasta viides ja ikävä painaa.
En usko, että kahdesta ihmisestä tulee yksi. Toisaalta kun yksi laskee toisen aikaa ja kaipaa, on elämä outoa.
Raha on numeroina suurempaa. 400 pitäisi olla paljon, mutta viisi ei riitä mihinkään. Opiskelija on köyhä. Numerot ovat tärkeitä. Raha ei lisäänny.
Tämä 7. Vuoteni opiskelijana, nyt saa riittää. Tämä on ensimmäinen vuoteni kaukosuhteessa, en heti haluaisi seuraavaa.
January 24, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)



0 Comments:
Post a Comment
Tykkään kommenteista!
I like comments!