Kirppiksen jälkeen painelin siis kaverin luo ja lopputuloksena liian söpskät rintarossit muuttivat luokseni. Lupasin kyllä veto-oikeuden, jos tulee esimerkiksi haukkua ikävä... Kiva, että meidän asustelu ei kulje samaa rataa, niin voidaan hyödyntää toistemme varastoja ;-).
Mukaan lähti myös tämä taitoluistelijan kilpa-asulta tuntuva mekko.
Mutta. Se ei sovi mulle yhtään. Yläosa on liian pieni, malli väärä, näytän tosi tankerolta. Ei ton alle paitaa voi laittaa eikä ilmankaan pitää. Ja materiaali on tosiaan aika ällöä. Liian ohutta talvella ja hiostavaa kesällä. Hmph. Taitaa olla palautuskeikka edessä. Väri on kyllä aivan ihana, enemmän violetti kuin sininen. Huti mikä huti ja opetuksen paikka: Ahneella on siis paskanen loppu, byhyy. Ei kannata aina hamstrata, ei edes kavereilta...
Huomatkaa miten kalvakat kanankoipeni on käsivarsiin verrattuina... Niinpä. Mekko saa myös käteni näyttämään epämiellyttävän uhkeilta, siis vielä tavallista enemmän. Ja tosiaan on jo tämä mekko, joka on materiaalinsa ja mallinsa puolesta sata kertaa kivempi. Eli vartalotyypin mukaan pukeutuminen vähentää turhia angsteja omasta ulkonäöstä. Nuo kuvat on todella epäedullisia, mutta point made, right?
Viikonloppuna kirppikseltä löyty ihana pikku takkinen, joka ei kyllä kuvaa kauhean hyvin. Niin söpskä! Ja jonkun ihan itse tekemä.The jacket is from the flea market, it's so cute!



Noi rintarossit on kyllä kivoja :) varsinkin toi haukku.
ReplyDeleteMustakin toi koirakoru on kertakaikkisen ihastuttava! :)
ReplyDeleteHeidi: Niin on! Varsinkin kun en käytä kaulakoruja, niin rintarossit piristää mustia paitoja kivasti.
ReplyDeleteAini: Kiitos! Se on mustakin aivan mahtava kaikessa korniudessaan ;-).