
Mitenköhän rankalla kädellä sitä voi tyhjentää vaatekaappiaan ilman että tulee se paniikin tunne ja ryntäys varaston täydentämiseksi? Mistä kaikesta voi luopua tai edes kannattaa? En aio alkaa esittää askeettista ja leikkiä että kaksi mekkoa, kolme hametta ja kahdet housut riittävät. Mutta mietin kyllä, että omistanko sitä mustaa takkia lähiaikoina, jonka tämä avokadon vihreä laukku kaipaa seurakseen?
nahkainen banaanilaukku Australiasta
Tämä takki taas. Kolme vuotta, käyttökertoja kymmenen.
Soaked in Luxuryn paita kutittaa vähän.
Ai miksei näistä kannata luopua? Koska todennäköisesti ostaisin samat jutut uudestaan pari kertaa. Eikä missään noissa ole mitään vikaa ja mä tykkään niistä, niitä vaan ei tule käytettyä. Kun ei ole pakko. Kun on mistä valita. Ja kun tekee niitä heräteostoksia liian usein ;-). Pläräillessäni tätä blogia välillä sitä kauhistuu, kun tajuaa mitä kaikkea omistaa. Joskus oli vaatteita niin vähän, että nykyään niitä on varastoitu joka nurkkaan. Jotenkin turhat ostokset ovat alkaneet ottaa pannuun. Jos vaan vois olla ostamatta. Kirppikselläkin tulee joskus se pakko saada-tunne.
Kesäkuun vaatesaldo onkin musta t-paita, musta pellavahame, farkkuleggarit. Aika vähän, mutta vain siksi että nanson ysmy oli toukokuun alussa. Jotenkin tulee vain sellainen olo, että vaatteista on (välillä) enemmän huolta kuin iloa.
Pakkaan siis muuttoa varten ja tavara ei juuri nyt nappaa. Onneksi tämä on ohimenevä ilmiö ;-).