Helmikuusta asti pelätty ja valmisteteltu naisten kymppi jäi juoksematta kun viime keskiviikkona en kyennyt astumaan vasemmalla jalalla.
Lääkärin mukaan kyseessä on vain rasitusvamma, hoitona paremmat kengät ja lepoa vielä hetken. On kuulemma löysät nilkat muutenkin, että näitä vammoja on odotettavissa... Urheilija ei siis tervettä päivää näe.
Täytyy myöntää, että tapahtumapaikalle saavuttaessa harmitus kymmenkertaistui ja kun kaverit vetivät mahtavan loppukirin, olin ihan tippa linssissä liikutuksesta ja ylpeydestä. Mä oisin niin halunnut olla mukana! (Vuosi sitten en ikinä olisi uskonut sanovani näin...)
No seuraava yritys voisi olla Helsinki Midnight Run 2010 syyskuun neljäntenä. Ja ihana pikkuveli lupasi juoksuttaa mulla kesän aikana ihan omat kympit. Tarjoillaankohan sielläkin matkan varrella skumppaa?
I couldn't run this sunday because of my sore ankle. I was very sad about this.
Posts
No höh. Voitko kertoa miten onnistuit innostumaan juoksemisesta? täällä inhotaan kaikkea urheilua, joten vinkit otetaan vastaan.
ReplyDeleteVoi ei!!! Onpa tosi tylsää.:( Ja kun olit vielä niin innoissasi. Pikaisia paranemisia ja onnekkaampi jatkojuoksukilometrejä. Ps Sun veli on ihana.
ReplyDeleteVoi miten tylsä juttu! Onneksi veli on noin ihana ja juoksutapahtumiakin tulee aina lisää:) Vaikka varmaan harmittaa, paranemisia nilkalle!
ReplyDeleteHarmi ettet päässyt juoksemaan :/ Toi on niin ärsyttävää. Mut onneks tulee uusia hetkiä! Vois itekin harkita tota midnight runia, kuulostaa mielenkiintoselta.
ReplyDeleteNo höhhh... :(
ReplyDeleteMikä tuo midnight run on?
Tsemppiä jalan kanssa.. Mun juoksut on taas jääneet.., pitäisi taas aloittaa...
Voi harmi, kun et päässyt juoksemaan. :( Toivottavasti jalka paranee pian ja pääset ainakin omille lenkeille.
ReplyDeleteMinulta ei juokseminen luonnistu. 100 metrin jälkeen on "kiitti mulle riitti tätä lajia". :D
Minullakin on löysät nilkat. Osittain sen takia en uskalla millään kovin korkeilla koroilla kävellä, koska pelkään kaatumista, kun se nilkan vinksautus onnistuu ihan lättäkengilläkin. Tästä muistutuksena onnistuin tässä yksi päivä tutkimaan maata läheltä...
Chatrin, iso höh. Juoksemisesta innostuin jo pienenä ja pari kertaa yritin aloittaa uusiksi mutta ei onnistunut. Homma alkoi toimia viime vuonna kun alettiin poikkiksen kanssa juosta yhdessä. Tarvitsen perseelle potkijaa edelleen ja samassa taloudessa oleva lenkkikaveri on kullanarvoinen. Juoksussa parasta on kuitenkin se miten nopeasti siinä kehittyy. Täytyneepä tehd pidempi juttu aiheesta, kun taas pääsen rytmiin kiinni!
ReplyDeleteAlma, oli tosi tylsää ja olin niin innoissani. No mutta veli on ihana ja juoksuja on onneksi muitakin!
Aini, harmistus tosiaan! Kunhan taas pian pääsee lenkille ja paremmat kengät jalassa niin eiköhän se taas tästä!
Bubble, ihan superärsyttävää! Ja aika huvittavaa miten sitä löytääkin pienen urheilijan sisältään... Midnight run kuulostaa hyvältä.
Anni, höh tosiaan. Midnight runista en tiedä enempää kun mitä sivuilla luki, sinnehän pääsee klikkaamalla linkkiä. Kuulostaa hauskalta.
Tincali, harmistus kerrakseen. Onneksi nuo nilkat vahvistuvat kun juoksentelee aika järkeviä matkoja ja huolellisesti. Nyt ne uudet kengät kehiin kuiteskin!
This comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDelete