Viikko vierähti jonnekin poissa blogistanista. Moneen kertaan on pitänyt kertoa nokkelia tarinoita siitä, kuinka välillä on hyvä makoilla sunnuntaina laittialla veljen kehotuksesta ja tarkastella maailmaa eri perspektiivistä. (Muuten ihan totta, lattialla pitäisi maata useammin.) Tai siitä, kuinka välipalojen ei pitäisi olla varsinaisia pääruokia tuhdimpia. Tai siitä, miten olen oppinut syömään verigreippiä ja, siitä miten tuskaista kirjahyllyn siivoaminen on. Kirjoja ei koskaan ole liikaa, paitsi sitten kun on. (Aina katon muiden ihmisten kirjahyllyt ekana, kertoo paljon ihmisestä.)
Totuus kuitenkin on, että olen elänyt alakulon vallassa, mielessä lähinnä tämä maailmanlaajuinen lama ja tuhannet työttömät korkeakoulutetut. (Kyllä kannatti opiskella.) Haaveilin jo aikamatkasta 10 vuotta taaksepäin kehottamaan itseäni opiskelemaan tradenomiksi. (En vielä ole varsinaisesti työtön, mutta tulevaisuus tuntuu aika uhkaavalta.)
Toisaalta alhaalta on vain tie ylöspäin. Fiilikset taas paranevat pikkuhiljaa ja onhan tässä työelämää edessä noin 35 vuotta...
Karmiva bongaus uusimmasta Avotakasta:
"Kirsten hyödyntää sisustuksessa kekseliäästi miehensä keräilemiä riistanpäitä."
Ja noita oli koko koti täynnä...
It's been a whole week. I haven't done anything special just been a bit depressed of this global depression and how impossible it seems to get a job. (I'm not quite unemployed yet but future feels gloomy.) However I did get some nice pictures and spend a lovely Sunday with my brother.
Posts
Tuon sisustuskuvan groteskius korostuu vielä enemmän, kun vieressä on ikoneita!
ReplyDeleteSuutuin joskus (ja olen edelleenkin hyvin vihainen) kun vahingossa käänsin kanavaa ja meneillään oli eräkuksa. JOSSA NE AMPUI PAPUKAIJOJA. Jee jee, lähtiin lintusafarille.
ReplyDeleteSuomalaisjuntit ulkomailla.
Omakin työllistyminen huolestuttaa, vaikka tällä hetkellä on töitä. Sellaista se on. Tuskallista. :(
Hei, tuo kirjatunnustus oli hauska. Itse nimittäin myös perehdyn aina ensin ihmisten kirjahyllyihin. Huomaan myös usein, jos jollakin tutulla on uusi kirjoja. Myös täysin kirjahyllytön koti on hieman outo.
ReplyDeleteJep, levy- ja kirjahyllyt ovat pakollisia tutkimisen aiheita ;) Sitten jos ne puuttuu kokonaan, pitäis hälytyskellojen alkaa soida.
ReplyDeleteJessus noita riistapäitä. Näkisin painajaisia tollasista.
Työttömyystilanne ei näytä kyllä yhtään hyvältä :/ Mutta aina sieltä suosta noustaan!
Mua ei haittaa, ettet ollut kirjoitellut, koska en ollut niitä lukemassakaan =)
ReplyDeleteVälillä työjutut masentaa oikein olan takaa, mutta olen sitä mieltä, että kyllä kaikki asiat aina jotenkin järjestyy. Ja ainakaan et ole asian kanssa yksin!
Riistanpäät on jotain aivan järkkyä. They make me sick.
Alakulottomuusterveiset! Ja älä kattele noita riistapäitä, eivät ainakaan paranna oloa...hyy...
ReplyDeleteLuulenpa että ymmärrän sun fiilikset täysin, mutta vaikka mikä olis, en silti usko että koulutus on koskaan mennyt hukkaan. Kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy. Ja niitä tradenomeja vasta onkin, eikä varmasti läheskään kaikki koulutusta vastaavissa duuneissa. Ihania kuvia muuten. Mä kanssa kattelin tota Avotakan juttua... jotenkin "tajuan" sen ajatuksen hienouden mikä noiden täyttyjen eläinten päiden esteettisyydessä on, mutta en silti haluaisi omaan kotiin.
ReplyDeleteAnneVee, todellakin! Ihan pimeetä, onneks meillä ei kukaan kerää riistanpäitä, jotka pitäisi saada seinälle. Toi kuulostaa jotenkin siltä, että talon rouva saa muuten hoitaa sisustuksen kunhan elukat löytyy seiniltä...
ReplyDeleteNorppis, jep ei kuulosta kivalta.
Tulevaisuus on vähän niin ja näin ja joinakin päivinä tuntuu vaan niin pahalta. Mutta pakko porskuttaa eteenpäin ja asioilla on tosiaan tapana järjestyä.
Alma, heh totta. Kirjat on niin tärkeitä, vaikka en todellakaan lue tarpeeksi. Mutta elämä ilman kirjoja olisi kamalaa.
hyi hitto noita päitä, nyt näkee Animalian jäsen ja vege punaista....
ReplyDeleteMasennus täälläkin, se kuuluu kai syksyyn, ohi menossa mullakin jo, mutta oonkin luultavasti pilleripilvessä..
Bubble, aivan. Vaikka netistä saa musaa spotifyn kautta ja kirjoja kirjastosta niin on kulttuuria oltava kotonakin.
ReplyDeleteMe niin repeiltiin noille elukoille, ihan karseeta.
Työttömyystilanne on kurja ja pakkohan sitä on uskoa parempaan, välillä vaan tulee ryvettyä aallonpohjissa oikein kunnolla.
Chatrin, no hyvä et pääsit tänne nyt! Jep lama, lama, lama. Väärä ajotus lamalla tosin mun kannalta.
Elukoita ei seinille vaan leikkipöllöjä...
Riehu, kiitti; onneks ne on jotenkin positiiviset ;-). No ei mutta naurattaa silti, kuulostaa ihan siltä että miehen harrastuksen pitää näkyä sisustuksessa.
Heidi, luulen todella, että tajuat ja en mä oikeesti ajattele ettei olisi kannattanut opiskella, ehkä vaan enemmän painottaa jotain käytännön kursseja, että oikeasti osaisi jotain. (Mihin valtiotieteilijöitä muuten tarvitaan?)
Kiitos, kuvaaminen on ihanaa. Mut noi riistanpäät ei ;-).
Mikaela, sorry! Noi vaan oli jotain niin absurdia, että oli pakko jakaa.
Yleensä syksy on mulla oikein tarmokasta ja mukavaa, nyt ei. Harmi, kesällä kun oli vähän liian kuuma...
Kirjahyllytön koti on kyllä kuin puuro ilman suolaa, harmaa ja mauton!
ReplyDeleteMä oon kans kovasti miettinyt työntekoa ja sen mielekkyyttä. Vaikka oon ihan superonnellinen että pääsin opiskelemaan mielenkiintoista aihetta, ei voi mitään ajatukselle että mahtaako se sitten kuitenkaan johtaa mihinkään:(
Ja kun kyllähän työnteosta täytyisi nauttia! Ihan hirveää jos joutuu loppuelämänsä tekemään jotain mielenkiinnotonta juttua vaan siksi että se on ainoa työ mitä ylipäänsä nyt just on tarjolla (kuten mulla nyt, nimimerkillä tusinatradenomi). Että enpä tiiä niin!
Jokatapauksessa opiskelu ei IKINÄ mene hukkaan, siitä olen ihan satavarma:) Ja jos sitten elämä heittää vaikka jollekin toiselle alalle tai muuten yllättävään suuntaan niin aina kaikesta koetusta, eletystä ja nähdystä on hyötyä siihen uuteenkin juttuun. Näin uskon:)
Aini, luulen että tradenomin tutkinto yhdistettynä esim. taidehistoriaan on aika hyvä kombo. Eniten mitein sitä, että se käytännön osaaminen puuttuu yliopistotutkinnosta.
ReplyDeleteEnkä oikeasti ole sitä mieltä, että opiskelu menee hukkaan, sitä ollaan vaan viime aikoina uitu syvissä vesissä ja liioittelu kuuluu luonteeseeni. Kröhöm.