Aika eri meininkiä kuin nämä kuvat ja herttainen kodin onni, jota itsekin katson vähän epäillen.
Päiväkirjani kantoivat yli vanhempien avioeron, äidin muuton Ruotsiin, sen tavallisen yksinäisyyden, Irlannin ja Ruotsin ajat. Päiväkirjojen teema on varsin yhtenäinen: olen muistanut merkitä muistiin kaikki elämäni kolhut ja analysoida niitä. Harvinaisempia ovat nämä miten ihminen voikaan olla näin onnellinen -tyyppiset purkaukset.
Kriiseistä on suurempi tarve kirjoittaa. Ja kun kriisi tai tietty elämänvaihe on ohi, aloitetaan uusi päiväkirja. Paitsi, että nykyään olen sitä mieltä, ettei se formaatista ole kiinni.
Viime aikoina muutamia seuraamiani blogeja on vain lopetettu. Ihmettelen aina miten helposti se käy. Kukaan ei tule ja kysy mielipidettäni asiasta. Lopettamispäätöksiä seuraa shokkitila ja mietin todella usein, että mitä mä oikein puuhaan täällä bittiavaruudessa.
(Toisaalta yhtä monta iloista comebackiä on nähty, kiitos niistä!)
Fakta kuitenkin on, että tällä hetkellä en edes itse oikein jaksa juttujani. Koiria, mummoja ja raitista ilmaa. Päättömiä arjensankareita. Taas. (Veljeni lempinimi on mummo. Koira on Pate, joka osaa viisi sanaa ja nekin vain ruotsiksi. Kuvat ovat taannoiselta Tukholman reissulta.)
Aiheet alkavat junnata liian pienissä ympyröissä, vaikka olen tietoisesti valinnut tämän blogin
positiivisten asioiden tyyssijaksi. Liian paljon hattaraa alkaa kuitenkin sotia oman persoonallisuuteni kanssa. En halua blogata päivän polttavista kysymyksistä, mutta enemmän särmää kaipaan.
Kärsin myös jonkinasteisesta tietokoneallergiasta; päätä on särkenyt lähes nonstoppina yli kuukauden.
Mietin pelkkää valokuvablogia, uutta osoitetta ja kaikkia keskeneräisiä päiväkirjojani. En mitenkään pala halusta blogata omalla naamallani ja valokuvistani pidän edelleen. Vain tekemällä oppii.
Mutta tämä kirjoittaminen, se tärkein pala, takkuaa pahasti. Tuntuu kuin yrittäisin kirjoittaa jonkin tietyn mallin mukaisesti ja silloin kaikki vain menee ihan pieleen.
Rakas päiväkirja, en ehdi just nyt edes yrittää olla naseva. Otan vasta viikonloppuna seuraavat kuvat ja palaan asiaan. Ehkä sitä voi kirjottaa itsensä ulos tästä suosta ja uudistua bloggaajana.
Loppuviikon stressaan kaikkea muuta kuin blogia, tavataan ensi viikolla!
I'm having small blog crisis and a very stressful week. So I'll take a break for the rest of the week to think of a new approach to blogging and do all the other stuff.
The photos are from our latest trip to Stockholm.
The photos are from our latest trip to Stockholm.
Posts
Löysin tässä kuukausi sitten omat vanhat päiväkirjani vuosilta 1989-1999, ja täytyy tunnustaa että roviolle lensivät ;) Toivon todellakin ettei kukaan ole niitä lukenut, ne kun majailivat mummon vintillä... ilman lukkoja.
ReplyDeleteKuvailit aika hyvin sen miltä minustakin tuntuu kirjoittaa. Tai enhän minä nykyisin edes oikein mitää kirjota. Sinun kuvissasi välittyy sentään tunnelma. Minun kuvissa tönötän suu auki, tukka pystyssä kameran edessä ja väännän jonkun typerän asennon :D
ReplyDeleteEli olisiko syksy blogien kriittisen ruodinnan aikaa? Jotkut päätyy sitten lopettamaan? Mieti muru rauhassa. Sinua tulisi ikävä ;)
Kuvablogi olis kanssa kiva ;O) Mullakin on sellainen, tosin siinä on vain kännykällä otettuja kuvia, eli vähän eri teemalla. Mä olen kanssa ihmetellyt joidenkin suosittujen blogien lopettamista, mutta ei kai sitä mitään jaksa koko ikäänsä, joskus pitää siirtyä muihin juttuihin!
ReplyDeleteMä ainakin tykkään sun blogista just sellaisena kun se on!
ReplyDeleteMutta aina välillä tulee itsellekin "blogiahdistuksia", tähän mennessä ne on aina menneet pois, enkä vois kuvitella olevani bloggaamatta. Se on jotenkin niin iso osa jo minua =) Ihana päästä välillä muuhun todellisuuteen, josta edes kovin moni ystävä ei tiedä. Ja se miittikin tulossa, jee! Toivon kovasti ettet ainakaan lopeta. Sun juttuja tulis iso ikävä.
Itse lopetin yli kolmivuotiaan blogini muutama viikko sitten, ja pakko sanoa, että olen iloinen päätöksestäni. :-)
ReplyDeleteLopettaminen on johtanut samalla siihen, että seuraan muiden blogeja vähemmän tai ehkä pikemminkin olen karsinut luettavani tarkemmin. Ja se on hyvä juttu se. Vietän siis vähemmän aikaa netissä, enkä enää ahdistu tietynlaisista blogeista ja blogipiireistä (toki sen olisi voinut tehdä blogin ohellakin, mutta en vain osannut). Valokuvaamista sen sijaan en ole halunnut lopettaa, ja sillekin olen jo löytänyt onnekseni sopivan kanavan. Sinun blogiasi aion sen sijaan lukea jatkossakin. :-)
Välillä mulle tulee sellanen typerä olo että mitä helvettiä mä tätä blogiakin pidän, kuka tätä jaksaa edes lukea. Mut aina ne on menny ohi ja jostain sitten saan kauheen innon kirjottaa taas. Eiköhän mihin tahansa kyllästykin välillä ja jumita, tauko mistä tahansa tekee hyvää.
ReplyDeleteMulla tulee aina kauheen surku olo kun joku seuraamani blogi vaan ilmottaa yhtäkkiä että tää oli tässä.
Mä tykkään kyllä ainakin tosi paljon sun blogista. :)
Olen samaa mieltä kuin Riehu ja Chatrin, välillä tulee päivien-viikkojen jaksoja, jolloin blogi tuntuu niin tyhmältä eikä innosta. Silloin se kannattaakin unohtaa. Ja myöhemmin blogin pariin palaa taas innolla. Ja jollei, niin sitten ei. Itseäkin on välillä oikein raivostuttanut jotkut suosikkibloggaajat, jotka ovat lopettaneet. Siis kenen luvalla? Miksi? Miksei lopettamisesta järjestetty äänestystä? Pahinta on se, jos joku suosikkibloggaaja on yhtäkkiä vain sulkenut bloginsa. Et saa edes jätettyä kysymystä: que paso?
ReplyDeletePidä vähän taukoa, tee vaikka niitä valokuvapostauksia.:) Ja tärkein kaikesta: Lopetusta pitää alustella vähintään 3kk. Nih!
t. vakkarilukijasi
Mulla oli juuri totaalinen inspiraation puute blogia kohtaan. Nyt inspis alkaa palailla takaisin jo noin viikon tauon jälkeen. Ei sitä aina jaksa, silloin kannattaa pitää taukoa. Ja hei, valokuvajutut kuulostaa kivoilta :)
ReplyDeleteSun valokuvia on ainakin nautinto katsoa!
ReplyDeleteEi musta kenenkään tarvis blogiaan vastentahtoisesti pitää, eikä sinne kai pakko ole mitään kirjoittaakaan jos tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa. Mulle itelle tosta blogista on tullut vähän sellainen muistutus itselle että olen edelleen elossa ja onnellinen niinä paskempinakin päivinä. Siksi kaivan sinne välillä vaikka vängällä jonkun hölmön otoksen.
Toivon kovasti ettet lopeta! Tykkään ihan mahottomasti koko blogista ja kaikista aiheista maan ja taivaan välillä:) Pidä taukoa jos siltä tuntuu mutta älä lopeta kokonaan, tuntuis oudolta jos ei pääsisi kurkistamaan elämääsi vaikka se tietysti blogissa ei koskaan ole niin syvällistä kuin "oikeasti". Äh, vaikee selittää, mut ymmärrät varmaan mitä tarkotan?:)
ReplyDeleteThis comment has been removed by the author.
ReplyDeleteTuosta lopettamisaiheesta vielä sen verran, että monesti lukijan silmiin saattaa näyttää siltä kuin bloggaaja olisi aivan yhtäkkiä päättänyt lopettaa bloginsa. Yllätyksenähän se aina tulee, koska kukaan ei kai pysty täysin menemään bloggaajan pään sisälle. ;-) Jos sitä lopettamista alustelee blogissa monen kuukauden ajan, lukijat kyllä hermostuu tyyliin no ''lopeta jo'', hih. Kun itse tein oman lopettamispäätökseni, olin miettinyt asiaa jo monta kuukautta. Loppujen lopuksi se viimeinen postaus tulee kuitenkin osalle porukasta yllätyksenä, sille ei voi mitään. :-)
ReplyDeleteMinusta kamalinta on, kun suosikkibloggaaja häviää netistä ihan totaalisesti. Siis jos hän ei enää edes kommentoi minnekään eikä häntä saa enää kiinni. Kun yhteys on totaalisesti katkennut, tuntuu kamalalta. Mutta niinpä se vaan on, että siihenkin bloggaajalla on täysi oikeus, ja ymmärrän kyllä sellaisiakin ratkaisuja. Joskus täytyy vaan irrottaa itsensä blogimaailmasta ihan totaalisesti. (P.S. Piti julkaista tämä kommentti uudestaan, kun huomasin kirjautuneeni väärällä tilillä. :-))
Toivottavasti et lopeta :)
ReplyDeleteItse painiskelen vähän samanlaisen asian kanssa, oma blogini on enemmän kuvablogi koska mielestäni kirjoitukseni on aina kuivahkoa enkä pidä tekstistäni koskaan, miten muutkaan voisivat siitä pitää? Vähän kadehtien luen aina muiden blogeja, tuntuu että kaikki muut ovat luonnollisia kirjoittajia ja heidän tekstinsä ovat upeita.. sitten vieressä minun blogini ;) Aina ei innostu eikä jaksa, mutta kyllä tästä taas eteenpäin!
Olen miettinyt hyvin samanlaisia juttuja. Koen oman blogini köyhtyneen, mutta myös seuraamani blogosfäärin. Olen surullinen, että monet suosikkini ovat lopettaneet, mutta ymmärrän päätöksiä täysin. Jotenkin kuitenkin on tuntunut sille, että korvaavia vaihtoehtoja ei ole näkyvissä. Mutta ehkäpä niitä vielä putkahtaa nurkkien takaa? Omaa blogiani en taas viitsisi lopettaa, vaikka se on ollut viime viikkoina hyvin lähellä. Blogi verkostoineen on ikään kuin elävä organismi, sitä olisi kurja teurastaa. Toisaalta se on se oma tila ja vaikutuskanava, josta ainakin minä (ja varmasti monet muutkin bloginpitäjät) aikaisemmin haaveilin ja en voinut kuvitellakaan , että sellainen joskus keksittäisiin.
ReplyDeleteEhkäpä sitä joskus myöhemmin jaksaisi tehdä pitempiä ja laadukkaampia postauksia.
Samat ajatukset on minullakin päässä pyörineet ja postaustahti on selkeästi hidastunut. En ole kuitenkaan vielä miettinyt lopettamista ihan vakavissani, vaan olen ajatellut, että voihan sitä julkaista harvemminkin jotain. Monet hyvät blogit julkaisevat 4-5kertaa kuussa, mutta silti pysyvät lukulistoillani, ehkä pyrin sitten siihen :D (tulee kyllä "hirveitä paineita" niille muutamille postauksille :D) Ja yleensähän nämä jutut menevät juuri näin, kausittain!
ReplyDeleteMulla ainakin toimi se, että aloitin vallan uuden blogin, mutta oikeita tapoja on olemassa yhtä monta, kuin meitä ihmisiä ja meistä jokainen loppujen lopuksi tietää sen, mitä on tehtävä :) Mutta toivon, ettet oo lopettamassa bloggaamista, sun juttuja on ollut nimenomaan ilo lukea, sä oot tuonut maailmaan blogin kautta ihanaa myönteisyyttä, jota ei koskaan voi olla liikaa :)!
ReplyDeleteKaikilla on varmasti tylsistymisen ja ahdistuneisuuden tunteita oman bloginsa kanssa. Sitä miettii, onko linja nyt sittekään hyvä, pitäisikö tehdä jotain muuta ja jos, niin miten, vai lopettaa kokonaan.. Pieni mietiskelytauko tekee aina hyvää. Olis kuitenkin ihanaa saada pieni pala sun elämää jatkossakin, oli se sitten tekstin tai kuvien kautta :)
ReplyDeleteHei kaikille ja kiitos ihanista ja rakentavista kommenteista! Aikomukseni ei ollut uhkailla tai varoitella lopettavani, piti vaan saada ruodittua asiaa täälläkin.
ReplyDeleteVastailen kommentteihin kunnolla pikimmiten.
Mulla on ihan parhaat kommentaattorit täällä!