Kuva otettu viime torstaina aamukahdeksalta.
Kellojen siirto herättää aina yhtä ristiriitaisia tunteita. Aamulla ole enää pilkkopimeää, mutta sitten se on illasta pois. Mut hei, eihän tämä kestä kuin seuraavat neljä kuukautta ja nyt on jo toppatakkikin käytössä...
Pieni breikki teki muuten hyvää, nyt on taas paljon kerrottavaa. Tilda muotoili asian varsin osuvasti:
Toisaalta blogi on se oma tila ja vaikutuskanava, josta ainakin minä (ja varmasti monet muutkin bloginpitäjät) aikaisemmin haaveilin ja en voinut kuvitellakaan , että sellainen joskus keksittäisiin.
Joten allekirjoittanut ajatteli myös hieman relata ja vaan pälättää; kun ei tämä mitään rakettitiedettä ole.
Viime aikoijen parhaat on kirjattava heti. Tätini kertoi soodavillityksestä hiustenpesussa shampoon sijasta ja etikkaa hoitoaineena. Saa kuulemma ihanan ruskean sävyn hiuksiin ilman värjäystä. Kokeilkoon ken haluaa. (Tätikin halusi pysyä blondina.)
Toisen kerran repesin lukiessani, että My o My on alkanut myydä Ruotsin armeijan huulirasvoja viidellä eurolla (putilo ylimmässä kuvassa). Hyvähän tuo on, käytössä since 2002, mutta parin euron putilo se kuitenkin vain on. Ja aika kämäisennäköiseksi tulee maatessaan pitkään taskun pohjalla.
Parhaat naurut sain kuitenkin kyläilevän pikkusiskon kanssa, kun teippasimme markettirakennekynsiä liiman loputtua kiinni kynsiin ja aika paljon sormiin. Very chic!
Eli terve taas täältä, ootte parhaita; kiitos siitä ja nyt aion hoilottaa loppuillan ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun...
It's darker. And I'm back.
Posts
Jesh, hieno homma! Ei tää niin vakavaa ole :D ...vaikka välillä sitä itsekin aina miettii samaa asiaa.
ReplyDeleteIhanaa!
ReplyDeleteMua pikkusen naurattaa aina kans kaikki tällaset trendinostot kuten tää huulirasva, nythän sitä hehkutetaan joka paikassa:D
Aattele miten edellä muodin aikaa oot ollu jo monta vuotta sitten!
W, todella, mutta pieni breikki tekee aina hyvää, varmaan oma kokemus sanoi samaa.
ReplyDeleteAini, jee!
Niin ajattelemiten superdyypertrendikäs olen ollut. Oli kyllä just sellanen hetki, että meinasin lentää perseelleni, kun ton luin. Hihii.
Jes, you're back!
ReplyDeleteMahtavaa, relasti vaan eteenpäin! :) Mä just eilen lauloin tota biisiä, suosikkikohta on se "kaipuun kaljakori kilisee" – voiko maukkaammin sanoa! :D
ReplyDeleteChatrin, yes it's nice to be back!
ReplyDeleteRiehu, niin on ja todellakin! Toi biisi on ihan mahtava, ehkä sen on tarkatos olla tosi masentava, mutta jytäbiitti vaan vie mennessään.
Mä olen hidas, (tai niinku kaverini sanoo "hijas") enkä kerenny kommentoimaan viimeistä, mutta niihän se on, että eipä tätä hommaa kannata niin vakavasti ottaa eikä itseään varsinkaan. Sitä paitsi sulla on sanaista arkkua ammentaa, niin käytä sitä ihmeessä.
ReplyDeleteMua ainakin entistä enemmän kiinnostaa blogimaailmassa ihmisten sanottavat tai mielipiteet tai kuvamuotoiset fiilistelyt, kuin se, mitä tai mihin kukakin on pukeutunut. Oonks mä vähän tylsä, oon.
Minua kiehtoo tuo ensimmäinen kuva. Tuo taustan häipyminen näyttää jotenkin hienolta. :)
ReplyDeleteVai armeijan huulirasvoja. :D Me löysimme anoppilan reissulla hanin armeija-ajan kengänkiillokkeen. Ei liene ihan parhaassa kunnossa enää.
Ihana lamppu! Ja kiva, että palasit, vaikken ehtinytkään huikata edelliseen postaukseen älä mee.. ;)
ReplyDeleteHeidi, mäkin oon vähän tylsä, kun jutut ovat alkaneet kiinnostaa niin paljon enemmän kuin pelkät vaattehet. Joskus vaan tulee näitä kirjoitusahdistuksia, kun sitä kirjottaa niin paljon muutenkin ja sit vaan tökkii. Mutta eiköhän se lyyti taas ala laulamaan ;-).
ReplyDeleteTincali, kiitos! Syväterävyydestä ei tietokaan vaan tämmönen lähikuva.
Hihih, toivottavasti kengänkiilloke oli edes tosi päheennäköinen ja näin aika trendikäs. Hahaa. noi huulirasvat kyl oli aikamoinen juttu.
Sofia, kiitos! Jospa se kirkasvalolamppu sitten oikeasti pitäisi pirteänä tänä synkkänä aikana.
Enhän mä mihinkään pääse! Minkä tiikeri raidoilleen voi tai jotain sinne päin.