Täällä länsinaapurissa kiitetään enemmän

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Heiba ja terkut Stokiksesta! Blogi on taas bloglovinissa ja kuvissa maailman paras pikkusisko, joka isosiskon pyynnöstä pomppii pitkin pihaa, kun allekirjoittanut haluaa ottaa kuvia pikkusiskon tyylistä...

Oikeasti piti tulla kiittämään Marjoheitä ja Heidiä tunnustuksista! Ihania olette. Heidin perustulet hymyilyttävät vieläkin:

Nooruska on fiksu tyyppi, jolla on ihania tavaroita, hyviä juttuja ja analyyttista pohdintaa kuluttamisesta.

Lisäksi me asutaan samoilla kulmilla. Enough said.

Ja sitten ne seitsemän faktaa.

1.Joskus haluaisin vain maata peiton alla ja syödä irtokarkkeja.

2. Mutta koskaan ei oikeastaan käy.

3. Ja itse ajatus on paljon miellyttävämpi kuin teko.

4. Tosin päiväunet on mun arjen luksusta.

5. Olen sietämätön väsyneenä ja nälkäisenä. Kuin pieni lapsi.

6. Mutta oikeasti olen ollut tarhatätinä vuoden päivät.

7. Mä inhoon selleriä ja harmittaa, että pirun  selleri mainitaan  Jos rakastat -biisissä, joka on muuten niin kaunis.

Tunnustus lähteköön eteenpäin kaikille sivupalkin blogeille. Kiitos kun ootte!

Niin, ruotsalaiset sanoo ja tack ja suomenruotsalaiset vaan joo. Opin tänään.

Greetings from Stockholm! We're here for the weekend, longer stories next week. I've got some blog awards which is great but I'm also so happy that my friends abroad enjoy this blog as well!

Satokausi

Oma yrttisato alkaa olla mennyttä ja siirryimme kaupan yrtteihin. Nyt otetaan selvää miten yrttipuutarha toimii talvella. Omista istutuksista ihmeellisimmät taitavat olla nuo chilipensaat, joista tuli puolen metrin reuhkoja eikä mitään nättejä pensaita, vaikka siemenpussin kuvassa niin luvattiin. Ystäväni kuitenkin vakuutti, että vihreistä paloista ehtii vielä tulla punaisia ja syömäkelpoisia.

Tein ehkä parasta punajuurikeittoa koskaan. Mukailin tätä ohjetta.

Punajuuri-omenasosekeitto

2-3 rkl ruokaöljyä

3 porkkanaa

6 valkosipulinkynttä

3 sipulia

5 pienehköä kotimaista omenaa

1 kg tuoreita punajuuria

1 litra vettä

n. 1 tl suolaa

rouhittua mustapippuria

muskottipähkinää

cayennepippuria

tuoretta timjamia

tarjoiluun: ranskankermaa tai fetajuustoa

Kuori ja pilko punajuuri kuutioiksi (suosittelen kumihanskoja tähän hommaan..). Kuutioi myös porkkana, omena, sipuli ja viipaloi valkosipuli.

Kuumenna kattilassa öljy ja kuullota sipuli, valkosipuli ja porkkana. Lisää sen jälkeen punajuuri ja omena, kuullota pari minuuttia ja lisää vesi. Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla.

Anna porista hiljalleen n. 45 minuuttia, kunnes kaikki on mukavan pehmeää. Soseuta sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Tarjoile ranskankerman tai murustellun fetajuuston kanssa.

Täytyy sanoa, että omena- ja punajuuriyhdistelmä toimii. Omena taittaa punajuuren maun ja keitto oli paljon raikkaampaa kuin tavallinen punajuurikeitto.

Our herb garden is kind of over for this year and we bought new herbs from the supermarket. This week I also made the best beetroot soup ever; had some apples in it too.

Mun pää ja pöllökukkaro

Perjantaina alkanut jomotus äityi sitten migreeniksi sunnuntaina. Viime viikkoina on päänsärkyä ollut jatkuvalla syötöllä ja meinasinkin kokeilla nyt jotain ennaltaehkäisyä (josko punaviinitön elämä jeesais) ja hankkia kunnon migreenilääkkeet. Tämä pään pakotus on nimittäin aika pysyvä olotila eikä tavallisilla napeilla enää häivy tai ainakaan pysy kovin pitkään poissa.

Jotain söpöä oli silti pakko tulla jakamaan, vaikka koneen ruutu onkin pahinta just nyt.

"Ei mihinkään liittyen paitsi yhteen toiseen juttuun, ole hyvä", totesi ihana ystäväni ja toi pienen lahjan.

Pöllöblogi ja pöllöperhe kiittää samoin allekirjoittanut, joka rakastaa lahjoja, mutta vielä enemmän niitä lahjojen tuojia.

I had a migraine yesterday. Lately I'v had loads of headaches and this migraine is a new and very unpleasant acquaintance. It doesn't seem to stop. 

The owls are a present from a friend. I was very touched.

Syksyn tärkein

Se tapahtuu joka syksy. Blues-henkisen laulun Mulla ei ole mitään päälle pantavaa (säv. san.&sov. nooruska), kertosäe alkaa soida repeatillä:

"Miksei mulla ole kunnon takkia 

missä takissa kuljin muka viime syksyn 

aina mä muutan mieleni 

ja voinko joskus lakata haluamasta  lisää..."

Syyspukeutuminen kun saisi olla taas skarpimpaa ja viime keväänä hankitut jättitakit tuntuvat niin vääriltä. Kaventunut olemus lisää intoa olla pukeutumatta säkkitakkeihin. Okei, myönnetään mikään takeistani ei oikein käy viime keväänä hankkimiini kiiltonahkanilkkureihin ja nyt haluaisin pukeutua nätisti. (Ei siis kannata hankkia kenkiä joiden takia tarvitaan uusi takki. Tai ei kannata muuttaa tyyliään rentusta officepimuksi joka syksy. Tai ehkä pitäisi hankkia se kuuluisa trenssi, käy kai kaikkeen. Jos se on edes mahdollista.)

Tai no eihän me nyt täälläkään aleta promoamaan kausivaatteita; kaikki rytkyt käy vuodenajasta riippumatta (ainakin miehillä, jotka eivät käytä shortseja), mutta tuli vaan mieleen, että kauniit päällysvaatteet ovat tärkeitä ja niissä kuljetaan taas seuraavat yhdeksän kuukautta.

Bloggaajan mielestä parasta bloggaamisessa on tunkea joka toiseen postaukseen omat jalkansa. Kattokaa mulla on uudet Globe Hopen leggingsit, joissa on kuumailmapalloja. Ja kengät on Berliinistä, mää tykkään kovasti.

Jos Blogi on täynnä mun kenkiä ja jalkoja niin suurin osa valokuvistani on ystävien selistä. Kauniita selkiähän ne ovat ja syystakkeja taas tuli mietittyä kun katsoi ystävien vaatetusta. Haluaisin kuitenkin pidemmän takin, kunhan se olisi nätti ja musta, mieluiten hupullinen ja vettähylkivä. Olen niin kranttu näissä takkiasioissa, kun pitäisi olla just eikä melkein. Eteisessä roikkuu jo kymmenen vähän sinnepäin- takkia, joten yksi täydellinen kiitos.

Hyvän syystakin lisäksi haluaisin käydä useammin brunssilla. Mikä ihana tapa!

Lately I've been searching for a good autumn jacket which hasn't been going very well. Now I'd love  to have a pretty jacket instead of last year's style. I've also had a really nice brunch what a lovely way to spend time with friends!

Dermanord

Voinkohan enää kutsua blogiani mainosvapaaksialueeksi? No jos jotain pikkusen mainostetaan, niin se on sitten tämän kuluttajan testaamaa ja hyväksi todettua.

Minulla on siis atooppinen iho, joka on kuitenkin jo vuosia pysynyt aika hyvänä oikeiden tuotteiden löydyttyä. (Ja liian hinkkamisen välttäminen on herkän ja atooppisen ihonhoidon a ja o. Välillä vesi on pahinta mitä atoopikko tietää.)

En oikeastaan edes muista, kuinka tutustuin ruotsalaiseen Dermanord -merkkiin. (Asuin kuitenkin silloin vielä Ruotsissa, koska Suomessa kyseisiä tuotteita saa ostettua vain Cosme shopista.) Eniveis, kyseinen tuotesarja on ollut pelastus iholleni, joka kutiaa todella helposti ja ärsyyntyy liian voimakkaista puhdistusaineista. Siksi onkin aika yllättävää, että atoopikkokaverilleni tuotesarja ei sopinut lainkaan ja hän sai todella voimakkaan allergisen reaktion.

Siinä missä naamavärkkini nauttii näistä tuotteista, niin päänahkani ei. Tämä on jo toinen kerta kun kokeilen luomushampoota ja saan aivan katastrofaalisen tulehduksen päänahkaani. En vain ymmärrä mikä siinä mättää. (Dermanord on ainakin luomuhko tuote, suoraan sitä ei luomuksi kutsuta.) Ehkäpä muotoilutuotteet ja luomushampoo on sellainen cocktail, että myrkyt eivät kunnolla puhdista? Tämä on todellinen mysteeri ja kuitenkin haluaisin käyttää enemmän luomua kosmetiikassa.

Itse olin tässä kesällä sitä mieltä, että kosmetiikka on suurta huijausta ja iholle riittää pelkkä ihoöljy. Joo ei toimi, ei ainakaan helteillä. Tosin olen vieläkin sitä mieltä, että iho kärsii liiallisesta hoidosta ja apteekista saatava ihoöljy on aivan loistava keksintö. Tosin ei naamaan, jollei halua kukoistaa vähän liian hehkeästi. Olen myös kokeillut hunajakahviporokuorintaa ja oliiviöljyä kosteusvoiteen sijasta. En ehkä kuitenkaan suosittele pidemmän päälle.

Saman merkin meikit eivät ole mitenkään kummoisia. Testattu on eikä suoraan petytty, mutta en ihan heti alkaisi panostaa juuri Dermanordin meikkeihin; ovat aika samanlaisia kuin monet muutkin. (Kokeiltu on huulipunaa, ripsaria ja luomiväriä.)

Olenko muuten ainoa lähes kolmikymppinen, joka ei käytä silmänympärysvoidetta? Vai onko se silmänympärysryppyvoidetta? (Aiheellista keskustelua rypyistä täällä.) Niin ei mulla ole vielä otsaryppyjäkään. Jotain iloa tästä paksusta ja ärtsystä ihosta.

Dermanord has been really good for my skin which gets easily irritated.

Morjens ja pienehköä murinaa

Viikko vierähti jonnekin poissa blogistanista. Moneen kertaan on pitänyt kertoa nokkelia tarinoita siitä, kuinka välillä on hyvä makoilla sunnuntaina laittialla veljen kehotuksesta ja tarkastella maailmaa eri perspektiivistä. (Muuten ihan totta, lattialla pitäisi maata useammin.) Tai siitä, kuinka välipalojen ei pitäisi olla varsinaisia pääruokia tuhdimpia. Tai siitä, miten olen oppinut syömään verigreippiä ja, siitä miten tuskaista kirjahyllyn siivoaminen on. Kirjoja ei koskaan ole liikaa, paitsi sitten kun on. (Aina katon muiden ihmisten kirjahyllyt ekana, kertoo paljon ihmisestä.)

Totuus kuitenkin on, että olen elänyt alakulon vallassa, mielessä lähinnä tämä maailmanlaajuinen lama ja tuhannet työttömät korkeakoulutetut. (Kyllä kannatti opiskella.) Haaveilin jo aikamatkasta 10 vuotta taaksepäin kehottamaan itseäni opiskelemaan tradenomiksi. (En vielä ole varsinaisesti työtön, mutta tulevaisuus tuntuu aika uhkaavalta.)

Toisaalta alhaalta on vain tie ylöspäin. Fiilikset taas paranevat pikkuhiljaa ja onhan tässä työelämää edessä noin 35 vuotta...

Karmiva bongaus uusimmasta Avotakasta:

"Kirsten hyödyntää sisustuksessa kekseliäästi miehensä keräilemiä riistanpäitä."

Ja noita oli koko koti täynnä...

It's been a whole week. I haven't done anything special just been a bit depressed of this global depression and how impossible it seems to get a job. (I'm not quite unemployed yet but future feels gloomy.) However I did get some nice pictures and spend a lovely Sunday with my brother. 

Jatkuu

Raitista ilmaa. Välillä pitää vielä ottaa toista kädestä kiinni ja pyytää hidastamaan. Tästä taas jatketaan.

Not healthy yet but enjoying a calm walk.

Kolme ja nolla

Olin tässä taannoin kolmekymppisillä. Kyseessä oli yllärisynttärit ja ehdinpä leikkiä vähän pitopalveluakin. (Ei muuten tule tavaksi, vaikka ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.) Juhlasuunnittelut tuntuivat hyvin ajankohtaisilta, koska ensi vuonna kaveripiirissämme pamahtaa oikein kunnolla, kun niin monet täyttävät pyöreitä vuosia.

Niin juhlat. Omat isot juhlat. Mikäs sen parempaa. Mutta mitä, missä ja miten? Ystäväni kysyi, että enkö halua tehdä jotain todella erityistä omilla synttäreilläni?

Yllärisynttäreitä on turha odottaa ja se veisikin hauskuudesta suuren osan pois. Rakastan nimittäin juhlien suunnittelua ja järkkäilyä, vaikka välillä stressaankin ihan liikaa. Koska olen myös kotibileiden kuningatar on omia juhlia helppoa alkaa miettiä. Vaikka olisikin varaa vuokrata joku tila, niin jonkun verran näitä kolmikymppisiä seuranneena olen huomannut, että mitä isommat bileet ja tilat sitä vähemmän juhlakalut ehtivät nauttia. Kallistun siis pikkuhiljaa enemmän low key- puitteisiin mikä tarkoittaa sitä, että alkuvuodesta meidän kolmenkymmenenviiden ja puolen neliön kotiin mahdutetaan paljon ihmisiä!

Tarjoiluista saa pienelläkin rahalla upeat ja kaveriporukassa on tuttua oma pullo mukaan- mentaliteetti. Koristelut on helppo tuunata ja ohjelmaakin saa olla tällaiselle huomion keskipisteenä nauttivalle juuri oikeanlaista. (Hei, eiks Noora-visa olisikin ihan superhauska...)

Summa summarum, ei ole kotibileitä voittanutta ja mekko olkoon musta, koska aina sitä punaviiniä läikkyy. Tulee olemaan varsin hauska seurata muiden järjestelyjä synttäreitään varten. Ja tietenkin se, että ensi vuonna kaikkien on melkein pakko bilettää! Ou jee.

Ja tietty tässä on pieni koira haudattuna. Pienemmät bilekustannukset ja matka Madridiin veljen luokse eikä vain yhden illan jättipottia...

I was in a birthday party recently. I also started to plan my own 30th birthday and realised that for me the best party is a party in our flat not some fancy rented party space. And  I also want to visit my brother in Madrid so I can't afford both.

Oh Jane

Flunssa kaatoi sänkyyn, mutta onneksi on olemassa vino pino Jane Austen- filmatisointeja! Mikään ei koskaan voita takavuosien Ylpeys ja ennakkoluulo- sarjaa, mutta sen olen nähnyt niin monta kertaa, että nyt jää väliin. (Myöhempi Keira Knightley filmiversio on vain kalpea varjo tuosta sarjasta, joka kaikkien romantiikan nälkäisten pitäisi nähdä. Sanon vaan, ett oh mr. Darcy...)

Becoming Jane oli juuri mitä kaipasin, vollottelin vastoinkäymisistä ja naisen asemasta ja siitä faktasta, että "nothing breaks the spririt like poverty".  Tällaiset elokuvat on niin katkeransuloisia ja juuri sopivia piristämään flunssaista oloa. (Jotenkin miehet ei myöskään innostu näistä leffoista, vaikka romanttisesta otteesta voisi vähän ottaa mallia...) Loppu olisi voinut olla amerikkalaisen sokerinen, tänään olisi käynyt. Mutta ei, näissä leffoissa on realiteetteja, kuinka outoa.

Sick at home and watching Jane Austen movies. Something nice comes out of this annoyence.

We Are All Saints Here

Kun palaa kaupunkiin sunnuntaina alkuillasta hämmästyy tätä tunnelmaa joka kerta. Koko kaupunki on pysähtynyt, eikä Kallion läpi kulkisi varmasti edes ratikat, jos ei olisi pakko. Maanantaiangstin voi melkein haistaa, varsinkin koleina syyspäivinä. (Mä haluisin ehkä asua paikassa, jossa elämä tulvii päälle eikä virtaa lämpöisiin koteihin sunnuntaiohjelmien pariin.)

Ainilta bongattu ja netistä metsästetty. All Saints hurmasi täysin. Ihan piruuttani lähdin raikkaaseen indigonsiniseen enkä mustaan. Kuvittelen alle jotain muuta mustaa ja kauniit saappaat ja ihastun vielä lisää. Jotkin vaatteet ovat vain niin täydellisiä. Mukana tuli myös iso hakaneula, jolla lerpukeneuleen saa kiedottua napakasti paikalleen.

(luottohame nanso lempivaate, t-paita people tree, neule all saints, kumpparit hai, myssy h&m/kirpulta.)

My new cardigan from All Saints. Loving it.

Kesä meni, flunssa tuli

Viime päivinä vapaa-aika on tullut vietettyä nukkuen. Ihme flunssa, joka on tuntunut lähinnä päänsärkynä ja lihasvasymyksenä. Nyt taitaa alkaa limavaihe. Viikonloppu meneekin sitten sängyssä.

Tänään on luvattu kunnon syysmyrsky, hui. Tässä vielä viimeiset työpöydällä pyörineet kesäkuvat. Saippuakuplia ja puistoilua taas ensi vuonna...

I've cathed a cold. So I'll probably spend the weekend in bed. Here are some last summer pics. Oh sope bubbles and parklife. Next year again.