2010

Huh, päivä on täyttynyt varsinaisesta fengshuista: huonekalut ovat taas kiertäneet makkarissa ympyrän ja allekirjoittanut on korjaillut sängynrämää kirjapinoilla. Eipä olisi uskonut miten kätsiä sanakirjoista ja sosialogian tutkimusmenetelmäopuksista tulisi.

Ennen kuin vuosi kannetaan ulos on pakko laittaa vielä muutamat vuoden 2010 lempikuvat tänne.

Hassua, että suurin osa kuvista on keväältä, josta en yleensä vuodenaikana niin perusta.

Koti, linnut ja sukkahousut. Punaiset on ehdottomasti vuoden kovin fashion statement.

Paras idis ever: häkkilamppu.

Nyt olisi aika lähteä hieman hummaamaan päässä sirkusponipanta ja jalat verhottuina sähkönsiniseen. Jotkut asiat eivät näemmä ikinä muut...

Hyvää uutta vuotta!  Olkoon se edellistä hieman keveämpi.

My favourite random photos of the 2010. Happy new year!

Avaimenperä

Joulukuun pöllö löytyi ystävien pienestä ylläripaketista. Virallisesti ei enää ostella joululahjoja kaveripiirissä, mutta tämä tuli ja oli niin justiinsa.

Lahjan pointti on tietenkin pöllö, mutta myös se, että olemme vertailleet avainnippujamme ja päteneet niiden suuruudella... Tärkeillä tyypeillä on ainakin viisi avainta eri paikkoihin.

Toinen söpöliini oli pikkusiskolta: 

Hyvää pientä joulua No-No toivoo Au-Au.

Paketista paljastui magneetti siskon koulukuvalla varustettuna. Aivan täydellistä!

(No-No ja Au-Au ovat meidän intiaaninimet. Lapsina meillä oli veljien kanssa kaksi äidin keksimää intiaaninimeä Naurava näkkileipä ja Roikkuva räkä, joista sai valita. Tarinassa on kuitenkin suuri aukko, koska meitä lapsia oli kolme. Eniveis, nykyään kaikilla on perheessä intiaaninimet eli etunimen kaksi ensimmäistä kirjainta kaksi kertaa Noora = No-No.)

Riikka Pulkkisen Totta on kohta lukaistu ja siihen palailen vielä. Taisi olla ihan joulun ykköskirjoja.

Owl of the month, the keyring, was a surprise present. I just love presents like this the owl and the fact that we've been joking about keys and how many of them make you important ;-).

Kun lahjaksi saa maailman rauhan

Ruotsalaisen joulun parhaimmistoa on ehdottomasti julmust, jota onneksi saa myös pääsiäisenä (påskmust). Konvehtirasioiden puuttuessa olen tutustunut vaahtokarkkien ihmeellisen maailmaan ja lopputulos on aika sama: vatsa tönöttää tanakkana pallona.

Parasta joulussa on ruoka ja lahjat. Eiku, miten se nyt menikään...

Kolmen sukupolven joulunvietto viikon verran teettää pieniä ja suuria räjähdyksiä, mutta onhan se perhe hieno asia.

Neljästä ja puolesta sadasta kuvasta rankkaaminen sujui kehnosti. Kuvatulva täällä päin.

Pikkusiskon kengät oli saatava kuvattua blogiin, uskollisia lukijoita löytyy perhepiiristä...

Meidän Pate halusi olla kaikessa mukana, mutta tykästyi myös uuteen pehmeään lahjapetiin.

Murhekryynimekkoon piti sitten tehdä vielä uudet olkaimet kun koko systeemi vähän venyi ja paukkui. Tämä taitaakin olla uusi ikiaihe, sukkahousuongelmien ohella.

Velipoika yritti olla ovela ja toivoi lahjaksi maailman rauhaa. Laitoin sen kehyksiin ja me naurettiin pitkään ja hartaasti, sitä saa mitä tilaa.

Kiva olla taas kotona. Päivä jatkuukin kaverin muutolla ja viimeisellä ratsastustunnilla.

This was Christmas. It's nice to be back home again.

Makeaa mahan täydeltä

Kimpsut ja kampsut on nyt pakattu. Maailman kylmintä taloa varten on villamekkokin ehtinyt valmistua, kuvia epävaatteesta myöhemmin. Niin ja tietty kaikesta muustakin! Blogi hiljenee nyt, palataan ennen uutta vuotta.

Oikein ihanaa joulua kaikille!

I'm off to Stockholm. I'll be back next week.

Merry Christmas to you all!

I´ve Got a Feeling This Year´s for Me and You So Happy Christmas I Love You Baby

Yhtenä iltana tuntui kuin olisin kävellyt suoraan sisälle satuun.

Tupruttaa, tupruttaa. Ei epäilystäkään, että vihdoin saadaan todella valkea joulu. Helsinkihän on maan lumisin kaupunki tällä hetkellä!

Lahjat alkavat pikkuhiljaa olla kääröissään. (Paitsi tietty ne, jotka eivät taida Suomeen saapua ennen joulua, onhan se ihan yleistä, tollanen neljän viikon toimitusaika. Prkl.)

Vinkiksi vielä, että Tiimarista löytyi kierrätyslahjapaperia ja kivoja paperinauruja. Paketeista tuli niin nättejä!

Piraija-altaan joulupuu on kuitenkin ehkä parasta koskaan.

Taannoisella synttäriyllätyskäynnillä mies fiilisteli Sea Lifea noin yleensä, minä lähinnä palloja joulualtaissa.

It felt like I walked in a fairytale when I took those first three pics.  And it's so much snow here! I'm almost done with Christmas shopping which is quite a relief.

Katri-Helenan sininen

Kun päällä on jotain muutakin kuin sitä ainaista mustaa, voi sen jo kuvata. 

Mekko on ehtaa vintagea ja vahvistaa käsitykseni siitä, että vintage on paitsi ylihinnoiteltua, yleensä myös jotain aivan järkyttävää materiaalia; tässä tapauksessa teryleeniä. Itseäni en tietenkään maksanut kipeäksi, mekko irtosi Salkalta vitosella ja odottelikin sitten pidennystä puoli vuotta. 

Vihdoin sain resorin tehtyä, mutta ei kyllä mennyt ihan niin kuin strömssössä. Onnistuin nimittäin kaventamaan takasaumaa reilusti, kun piti kaventaa sivusaumaa. Nähtävästi teryleeni on kiitollinen matsku mämmikouraompelijattarelle ja mekko asettui oikein nätisti kaikista kömmähdyksistä huolimatta. 

Tuo väri on niin mieletön, tosin näytin pahaa silmää pitkään kaverilleni, joka sen tituleerasi Katri-Helenan siniseksi. Sitten aloinkin lallattelemaan Puhelinlangat laulaa ja taivaalla loistaa kuu ja mietiskelin jo, että mistä sitä sinistä mascaraa sais...

Megakaulaliina löytyi hooämmän miesten osastolta. Huomasin, kuten moni muukin, että siellä ei kaikki talviromppeet ole akryyliä. Tässä kaunokaisessa on 45% villaa ja 55% puuvillaa. Tosin huomasin heti, ettei mun pipot sovi, ou mai gaad. Jos voisi mummille delegoida näitä kutomisia, mä voisin pysyä luovassa kutomisessa enkä duunaa mitään konservatiivistä norjalaishenkistä kuviollista myssyä, jossa olisi mielellään tupsu... (Siis kuvion meinasin kopsata kaulaliinasta, harmaata väriä en.)

Olen joululahjaksi toivonut villahousuja, mutta ne on löydettävä itse. Tietääkö kukaan mistä saa edustuskelpoisia villakalsareita? Vähän enemmänkin saa maksaa, kunhan ovat lämpöiset. Siis selliaset, jotka voi laittaa sukkisten päälle, ei mitään kerrastomeininkiä.

(Ja jos ihmettelette näitä kyselytunteja, niin kerrottakoon, että poikaystävä usein toteaa, että kysy niiltä sun blogitutuilta, ne varmaan tietää... Tästä johtuu mittava kyselypalvelun ulkoistaminen.)

Lopuksi vielä noista saappaista. Kun niihin takertuu lumikokkareet. Hassua, että vuoratut talvisaappaat tekevät täystenän lumihangessa. Täytyypä taas marssia luottosuutarin puheille.

Lately most of my outfits have been black and boring. I really like this blue dress. It's vintage too and in this case it means that it's made out of horrific material ;-).

Keltainen sukellusvene

Yllättäen on taas turvauduttuva vihreään teehen, hunajaan, satsumoihin ja purkkivitamiineihin.

Raskaan vuoden ja vielä raskaamman syksyn päätteeksi tuntuu kroppa olevan valmis irtisanomaan sopimuksen.

Mutku, pinnisteltävää olisi vielä vähän.

Jouluhan on jo nurkan takana, mutta ennen aattoa hyppäävät meidän perheessä verenpaineet kattoon ja stressistä nirskutetaan hampaat hajalle. Joskus oli kyllä puhetta, että vähempikin riittäisi, mutta sinä vuonna taisi sitten olla vieläkin enemmän.

Keltaisen jäänsärkijän löysin  DesignTorgetista syksyisellä Tukholman reissulla. En tietenkään voinut vastustaa...

It seems like I'm cathing a cold again. This year has been tough and it shows in my health. Christmas preparations will be the last battle (in our family it gets a bit out of hand and the amount of stress is mad) after that I'll do nothing.

The Yellow Submarine I found in DesignTorget in Stockholm.

Paper Heart

Tyttö ei usko rakkauteen ja lähtee selvittämään tätä suurta mysteeriä dokumentin keinoin. Jo projektin alkumetreillä tyttö tapaa pojan. Hohhoijaa mietin jo tässä vaiheessa, mutta yllättävää kyllä, elokuva ei ollutkaan niin ennalta-arvatta tai yksioikoinen rakkauden ylistys.

Vaikka kyseessä onkin fiktiivinen dokumentti, sen maanläheisyys ja arkisuus on koskettavaa. Ihmisetkin näyttävät oikeilta ja ärsyynnyin jopa itseeni, kun kärsin niin paljon Charlyn Jin huolittelemattomasta ulkonäöstä. (En kestä vinkkeleitä keskijakauksia sitten millään.) Michael Cera taas näyttää ihan enkeliltä ja soma naiivius sopii tarinaan

Ei tämä mikään maailmoja mullistava teos ole vaan sellainen hyvän olon leffa, jossa välillä itkettää, välillä naurattaa ja suurimman osan ajasta vain hymyilyttää idioottimaisesti.

kuvat

Charlyne Yi embarks on a quest across America to make a documentary about the one subject she doesn't fully understand: Love. 

Paper Heart was a really cute film and I can strongly recommend it.

Talvipesä

Huomenta, hyvää lauantaita ja pienenä vinkkinä: vielä tänään ehtii Kanneltalolle irkkutanssishowhun! Oli meinaan loistava, kävimme eilen katsomassa. Odotin, että tanssijat olisivat hyppineet rivissä yli tunnin, mutta ei todellakaan, show oli paljon monipuolisempi kuin luulin ja livemusiikki toi oman lisänsä esitykseen.

Sitten siirrytäänkin suoraan päivän polttaviin kysymyksiin.

Tietääkö kukaan mistä voisi saada 60cm x 60cm -kokoisia tyynyjä?

Kaksi mietiskelevää pandaa odottelee debyyttiään meidän sohvalle. Tyynyjä vaan tuntuu olevan vaikea löytää ja jos pitäisi sitten itse alkaa tekemään, niin kaikki tyynyntekovinkit ovat hyvin tervetulleita!

Toiseksi, onko tullut vastaan kivoja koreja tai laatikoita, jotka sopivat Ikean Expedit-hyllyyn? Ikean tämänhetkinen laatikkovalikoima ei vakuuta lainkaan.

Bloggaaminen on hyvä harrastus. Harvemmin tulee enää sellainen olo, että ei ole mitään tekemistä. Aina voi kulkea vaikka kotona ja kuvata. Kuvaaminen on toinen aikaa vievä puuha ja kahdeksan gigan kortin kanssa ei ikuistaminen lopu nopeasti. Sisustaminenkin on varsin aikaa vievää puuhaa, huonekaluja voi pyöritellä ihan ikuisesti ympäri kämppää ja kirjahyllynkin voi järjestää sata kertaa uudestaan, vaatekaapista puhumattakaan. Summa summarum, viihdyn kotona.

Sitten on se neulominen. Tekosyy katsoa jenkkisarjoja tuutin täydeltä ja aina on oltava monta projektia kesken. Tästä tulee putkiminihame, halusin hieman väriä talveen.

Mähän en syö karkkia... Sponssikassista löytynyt Keunen disconnect molding paste on osoittautunut erittäin passeliksi omalle päälleni: lerpputukassa pysyy volyymi koko päivän.

Meillä on tänä vuonna Ruotsin joulu. Ekan joululahja sain jo, mutta sitä ei muka saa avata ennen joulua...

Joulut vietetään aina poikaystävän kanssa erikseen, omien perheiden kesken. Se on kai vähän epätavallista. Oman perheeni jouluista tuli jokseenkin tärkeämpiä sen jälkeen kun sisko syntyi ja äiti muutti Ruotsiin. Joka toinen vuosi ollaan sitten oltu Suomessa ja joka toinen Ruotsissa.

Isoäidin tuoma Itsenäisyyspäivän kukka sopii pöllöjen päälle ja Ursula-pupun viereen kuin nakutettu.

Kaikki tuikut ovat lahjoja rakkailta ystäviltä. Kokonaisuus toimii somasti. 

At home. Christmas and candles. This year I'm spending Christmas in Stockholm, maybe there will be some time to meet old friends!