Sain vihdoinkin lainattua ison virkkukouukun ja pääsin aloittamaan projektin paskat trikoovaatteet matoksi. Siinä vaatteista matonkuteita leikatessani jumahdin tuojottamaan The Cityä jakso jakson perään. Mikäpä sen parempaa kuin puuhata kuin paraskin emäntä ja tuijottaa naisia, jotka eivät nähtävästi koskaan kärsi huonoista hiuspäivistä saatikaan jumahda trikoonukan keskelle mattoa väsäämään. Tosin aika häiritsevää oli purkkaajauhava laiskan venyttävä puheen sointi.
(Ja Olivia Palermo -hahmo on ehkä maailman kauhein. Ja mikä masokisti minäkin olen tällaista katsoessani???)
Edessä oli kuitenkin odotettu tyttöjen ilta ja kutimesta oli luovuttava. Olo oli mitä veltoin ja kiittelin itseäni, että olin ajoissa miettinyt asuni valmiiksi ja että kuivashampoo on keksitty.
Vedin mustan pitsimekon päälleni ja totesin, että ei missään nimessä tätä.
Aloitin pikaisen vaatekatsauksen eli releet kaapista lattialle ja miettimään. Kello tikittää hyvää vauhtia eteenpäin, mutta onhan mulla jotain muuta kivaa.
Lähdin tietenkin samassa mekossa missä olin aikonutkin. Sitä ennen ehdin vihata intensiivisesti koko vaatekaappini sisältöä.
Kaupassa tajusin, etten ollut syönyt. Ilmankos on vähän veltto ja pahantuulinen olo. Ystävän luona palelin ja musta pitsiunelma peittyi villatakin alle. (Eikä kukaan edes huomannut ihanan överiä mekkoa.)
On se välillä vaikeaa olla turhamainen.
Yesterday I was stuck knitting a carpet and watching The City. I was wearing a lace dress which I had second thoughts of but didn't like anything else either. Vanity is not my favourite sin.
Posts
..on vaikeaa.. TOTTA..
ReplyDeleteJa välillä on vaikeaa olla VAIN nainen.
City on maailman paskin sarja. En voi käsittää mihin sen suosio perustuu. Se ei oo ees kivaa hömppäviihdettä, vaan täysin turha.
ReplyDeleteKatoin yhden jakson. Ainoa sisältö tuntu olevan selän takana kyräily, pettäminen ja itsetietoisuus kuinka hyvännäköinen on - sekä naisilla että miehillä. Mä en tykkää myöskään Gossip Girlistä, koska en kestä siinä ilmentyvää ilkeilyä, juonittelua ja ulkonäkökeskeisyyttä. Olkoonkin fiktiota.
Jos haluan katsoa muotijuttuja, katon mieluiten jotain tosielämän suunnittelijadokkareita ja Muodin huipulle-sarjaa, jossa ihmiset tekee oikeita asioita, eikä jotain prinssojen pelleilyleikkejä. Sinkkuelämää-sarjan suosion jälkeen tais lähtee vähän käsistä tää "kauniit ihmiset elää ihanaa ja yltäkylläistä elämää, shoppailee, deittailee ja shoppailee vähän lisää". Sinkkuelämäästä tykkäsin ja tykkään edelleen, koska siinä on sisältöä ja tilanteita johon voin oikeasti samaistua. Sokerikuorrutusta on, muttei liikaa.
Okei oon aika kärkkäällä päällä just nyt.
Pukeutumiskriiseistä ja tyttöjenilloista puheenollen mun omaa elämää kuvastaa erittäin hyvin tää:
http://www.youtube.com/watch?v=0_fsQ5K_Y8k&feature=related
Oikeastaan tossa on aika hyvin illan tapahtumat kuvattuna.
The City. Siitä ei tule kuin pahalle päälle, kun jumiutuu katselemaan täydellisten naisten täydellisiä hiuksia, ihoa, meikkejä, vaatteita ja näennäisen huolentonta biletyselämää, jossa työntekokin on enemmänkin pientä puuhastelua, jottei täydellinen elämä ihan vain manikyyreissä kuluisi. Yök.
ReplyDeleteÄlkää nyt, The City on aivan loistavaa viihdettä. Sitä katsoessa on jotenkin niin iloinen omasta tavallisuudestaan ja siitä, että omaa edes jonkinlaisen maun vaatteiden suhteen.
ReplyDeleteMinäkin olen viime päivinä taas tarttunut kutimeen. Nyt on työn alla vauvalle peitto ja jonossa odottaa myssy, villatakki ja töppöset. Sekä miehelle kynsikkäät, itselle huppari... näitähän riittää.
Anni, no on. Mutta onhan niillä miehilläkin ongelmansa, kuten parranajo ja krakan väri... Hihii.
ReplyDeleteHeidi, hei mä seurasin jo Hillsiä ja siinä vasta onkin ihana sarja. sitä voi vaan miettiä, että miten ne aina syö ja kaikki on niin anoreksisen laihoja. Tai miten ne voi tehdä jotain oikeeta duunia kun ovat niin velttoja ja bimboja?
Ei toi sarja mua muodin takia koukuta. Ne ihmiset ovat niin yli kaiken normaalin eikä siellä ikinä taphdu mitään muuta kuin hyviä hiuspäiviä.
Katri, no totta tämäkin puoli. Mulla aina yhdistyy The Cityyn käsityöt ja pyjama ja ne ihmiset ovat niin pinnallisia, että täydellisyys on kaukana. Onhan ne nättejä. Mut ei Whitneylläkään lovelife oikein suju vaiks se onkin ihanan kaunis ja muotisuunnittelija ja sen sarjan mukavin tyyppi. Joskin todella naiivi. Mut Olivia Palermo on kamala akka, siis hirveä. Toivottvasti se on rooli ja miksei se saa fuduja kun sitä ei vaan huvita tehdä mitään?
Anzi, joku muukin katselee ;-). The City ja Gossip grl molemmat vähän edustavat sellaista hohhoijaa-viihdettä, jota ei kovin vakavasti voi ottaa. Kutomisviihdettä ehdottomasti. Kontrastit toimii.
(Ja miks ne nuoret naiset haluavat pukeutua niin konservatiivisesti?)
Hei Anzi, kuvia noista tekeleistä sitten jookos? Huppari onkin aikamoinen tekele!