Totta

Minun etsimäni naisen hellyys on niin tiheää, että se valuu sormenpäistä.

Koska esikoisromaani Raja teki harvinaisen myönteisen vaikutuksen, ovat odotukset Riikka Pulkkisen kohdalla  korkealla.

Näin toteaa Opettaja-lehti.

Minä taas en pitänyt Rajasta, joten Totta oli varsin miellyttävä yllätys. Tosin vasta toisen teoksen luettuani, ymmärrän paremmin mikä siinä edellisessä niin tökki. (Siis seksikohtausten lisäksi, mutta en nyt ala niistä.)

Pulkkinen kirjoittaa rakkaudesta kuin ihminen, joka ei koskaan elä arkea.

Ihmiset vain rakastuvat ja toimivat alleviivatusti ihan niin kuin kirjoissa ja elokuvissa. Tavallaan se on kiehtovaa, mutta myös töksähtää. Unenomainen tunnelmointi vie mukanaan, mutta rakkaus isolla ärrällä kuvattuna alkaa liiaksi toistaa itseään.

Itse näin kirjan vahvuutena erityyppisen kerronnan yhdistelemisen, romanttisen ja sitten pientä, harmaata arkea niin oivallisesti kuvaavan:

He molemmat pitävät salaa Prismasta. He pitävät suurista ostoskärryistä, joita voi työntää käytävillä kuin ohjaisi laivaa. He pitävät hedelmävuorista ja typeristä heräteostoksista – hulahulavanteista ja ravunmuotoisista grillihansikkaista – joita Prismasta tarttuu mukaan. He pitävät liikuttavista perheistä, jotka ostavat säyseinä kymmenen litraa rasvatonta maitoa ja kaksi levyllistä jogurtti purkkeja, perheistä joilla on kaikilla Crocsit.

Totta oli kirjana miellyttävän keveä lukea ja tarina mukaansatempaava. Kirjailijan luoman mielikuvamaailman näki melkein suoraan siirtyvän valkokankaalle. (Kai tästä vielä elokuva tulee?) Toisesta loppuratkaisusta en niinkään pitänyt, ehkä dramatiikan kaipuuni on hiipumassa.

Täydet pointsit ja eläköön-huudot Pulkkisen menestyksestä, on se hienoa nähdä nuoren naisen pääsevän pitkälle. Jo näiden kahden kirjan välillä on nähtävissä sellaista kypsymistä, että jään innolla odottamaan tulevaa tuotantoa. Tässä teoksessa on myös suomen kieli todella kaunista.

kuva

I just finished Riikka Pulkkinen's second book and it was charming. It's going to be translated in English too.