Ihan villinä veikkauksena vain: ylipainoisena elämä on kuitenkin aika paljon vaikeampaa kuin alipainoisena.
Käsittääkseni mikään miljoonateollisuus ei ole kasvanut alipainoisten ympärille samalla tavalla kuin laihdutusteollisuus ylipainoisten. Eikä auta sanoa, että mä olen ihan tämmöinen luonnostaan vaan häpeä kuin viimeistä päivää vaa'alle astuessasi ja sit edes yritä käydä salilla ja jumpassa monta kertaa viikossa. Ja syö porkkanaa.
Laihduttaminen lihottaa ja tärkeintä on olla terveennäköinen. Jokainen joka on joskus laihduttanut tietää miten hyvältä tuntuvat kommentit hoikistumisesta (ja näin ollen kaunistumisesta ja voi miten hyvinvoivalta sitä näyttää). Kyseessähän on valtava saavutus, panostaminen itseensä ja ulkonäköön ja näin ollen myös sen ikuisen hoikkusihanteen tavoitteluun.
Harvoinpa sitä kukaan toteaa, että vau viisi kiloa lisää, näytätpä upealta. Tai jos erehdyt sanomaan pitäväsi itsestäsi juuri tällaisena pyörylänä, hyppäävät terveyslaitoksen henkilökunta kurkkuun. Kun on ne kolesterolit ja kaikki. Eikä jaksa kun painaa liikaa ja elämänlaatukin kärsii.
Harvoinpa olen kuullut laihan suusta, että vitsi haluisin olla just niin kuin sinä, että olisi kunnolla rintaa ja reittä. Vielä harvemmin olen kuullut, että joku todella haluaisi painaa enemmän tai nähnyt, että joku tekisi asialle jotain.
Veikkaanpa myös, että moni ylipainoinen on elämänsä varrella pahoittanut mielensä niin moneen otteeseen, ettei siitä enää kauheasti puhuta. Kaikilla tuntuu olevan oikeus sanoa minkä kokoinen kenenkin pitäisi olla.
Mutta se kaikkein oleellisin tuntuu unohtuvan painokeskusteluista aina:
Lihava tai laiha, kuka haluaa olla pelkkää ulkokuorta?
(Itsekin unohdan tämän usein, mutta onneksi ystävät muistuttavat.)
Posts
Sisältö on tärkein, pätee moneen asiaan. Tosin on tyyppejä, joilla ei ole muuta kuin se ulkokuori ja sen varaan rakennettu itsetunto - jopa elämä.
ReplyDeletehttp://mummo.sarjakuvablogit.com/2011/02/28/pittaa-olla-pikkase-plaski/ :)
ReplyDeleteHeidi, mielestäni olisi hyvä tuoda tähän keskusteluun enemmän aspekteja mm. tuo laihdutusbisnes, mitä se tarkoittaa ja miten se markkinoidaan ihmisille. Tai miten vaatekoot on mitoitettu siten, että monen on vaikea löytää vaatteita. No löysä tämä muoti on ihan kiva. Mutta ennen kaikkea olisi tärkeintä ajatella miltä tuntuu omassa kehossaan, toimiiko se niin kuin pitää.
ReplyDeleteChatrin, taisin olla väärässä ;-).
ReplyDeleteKotona jo huudeltiin et tästä jutustahan saa ihan väärän kuvan, kun ethän sä ole mitenkään ylipainoinen. (No kurvikas, en punnitse enää itseäni.) Mutta eihän se ollut edes pointtina vaan se miten hoikkuus on kuitenkin ihanne. Ja pintapuolista. Ja, että laihana on kuitenkin helpompi olla.
Vaatteiden mitoitusjärjestelmä on kehitetty siten, että on otettu joukkio ihmisiä, mitattu heidät ja tehty keskiarvo, esim. 50 ihmistä jotka käyttävät kokoa C38 ja heistä on koostettu keskiarvokoko C38.
ReplyDeleteMitoitusjärjestelmä on viimeksi uusittu isosti viime vuosikymmenen alussa ja sen tarkoitus oli palvella useampia eri vartalotyyppejä. Ilmeisesti on kuitenkin halvempaa tuottaa sitä perus C-mitoitussarjaa, joka sitten kuitenkin palvelee ilmeisesti isojakin massoja.
Sitten on ketjuliikkeiden omat järjestelmät, esim. Zarassa ja Mangossa on pienemmät koot kuin vaikkapa Seppälässä, jossa mitoitukset on tehty suomalaista vartalotyyppiä ajatellen.
Koska jokainen on kuitenkin yksilö, omine mittasuhteineen, ei täydellisesti istuvaa vaatetta ole aina niin helppo löytää kaupasta. Siks kannattaakin kokeilla eri kokoja ja soveltaa: itselläni on vaatteita kokohaarukassa C34-C48.
Mun mielestä yksi ongelma tässä painokeskustelussa on myös se, että normaalipainon ns. yläpäässä olevat leimataan myös helposti "vähän läskeiksi" ja ainoastaan hoikkuus on tavoiteltavaa ja laihuus täydellinen meriitti. Käsitys vartalotyypeistä vääristyy hyvinkin helposti, jos esim. kaveripiirissä ollaan suhteellisen saman kokoisia.
Ja mitä sitten lopulta on se normaalipainoisuus? Kun jokaisen rakenne vaikuttaa asiaan.
Ja laihat usein syyttävät lihavia haukkumisestaan (niinku noissa hesarin jutuissa), mutta ainakin työpaikkani X:n kahvipöytäkeskusteluissa kaksi äärimmäisen siroa ja hoikkaa naistaa mollasivat keskenään NORMAALIPAINOISIA tyyppejä. Harva laiha lähtee barrikadeille myös lihavien puolesta. Lihavuus on sairasta, mutta "kun mä oon vaan aina ollu näin laiha :))) "
ReplyDelete(ja ne laihat söi aina vaan pelkkää salaattia, jos eivät mitään. Mä inhoan tätä "mähän syön tosi paljon" jauhamista, kun ei se lihavuuskaan aina korreloi syömään huonosti)
Tää on arka aihe monessa suhteessa. 1400-1500-luvulla oli Botticellin naiset - pienet rinnat ja löysä maha. Kävis mulle ;) Kauankohan tämä trendi kestää, että ylimalkaista laihuutta ihannoidaan? Eikä riitä että on laiha vaan pitäis olla pitkät ripset, turpeat huulet, täydelliset kynnet, pinkeä iho, tuuheat pitkät hiukset, persikkapeppu jnejne. Ei tuu onnistumaan ilman keinotekosia aineita/leikkauksia, joten jätän väliin. Ja sitten on aina Mauritania, jossa ihannoidaan läskejä naisia. Mitä läskimpiä, sen seksikkäämpiä...
ReplyDeleteHeidi, kaveri just huomautti että muotibisnestä voisi kuvailla miljoonabisnekseksi, mutta mielestäni se ei ole samalla lailla verrattavissa ylipainoisiin ja laihdutukseen, eipä täällä kukaan ilman vaatteita kulje. Mutta noi koot on outoja ja ihme että ne pysyvät niin standardisina kun on vaikka mitä omppua, päärynää ja pullapitkoa.
ReplyDeleteMä ainakin vastustan koko painoindeksiajatusta ja useinhan tuodaan esiin että hyväkuntoinen pullero on terveempi kuin huonossa kunnossa oleva hoikka. Toisaalta tuohon voisi lisätä käsitteen myös onnellisuudesta ja iloisuudesta, lisää tiettävästi terveyttä.
Chatrin, tämä on todellakin aika arka aihe ja myy mielettömät määrät naistenlehtiä aina ja ikuisesti. Millainen on naisen malli nyt? Katoin dr. philiä ja siel 15-vuotias totesi, että kaikkihan laittavat tekokynnet. Ja värjäävät ja vahaavat varmaan kaiken mahdollisen.
ReplyDeleteAika mahdottomilta nämä vaatimukset usein tuntuvat ja maksavat, jso nyt haluis kaikkea tekoa. Aikamoinen kuilu tulee ihmisten väliin jo ulkonäköasioissa no eihän se ole mikään uusi asia.
Ja Heidi, musta tuntuu että liian usein kuulen sen että "pari kiloo saisi lähteä ja voi kato tota kuvaa mis mä olin noin hoikka". Siis hoikilta ja hyvännäköisiltä kavereilta. On tämä aika hyvin ihmisille syötetty asia ja tietty jos on tottunut olemaan kevyempi.
Sit ku menee kauppaan niin koko maailma tuntuu olevan lightia...
Itse ajattelin tuota Hesarin juttua lukiessani, että eikö laihoilla toimi sitten se iänikuinen väittämä, että " se vain on fakta, että jos ihminen syö enemmän kuin kuluttaa niin lihoo"?
ReplyDeleteTarkoitan siis juurikin sitä, kuinka tosiaan jotkut hoikat henkilöt kertovat syövänsä "rekkamiehen annoksia" mutta paino ei vaan lisäänny. Kun taas lihavillehan tuota hoetaan jatkuvasti.
Itse olen ollut huomaavinani, että laihat ihmiset oikeastikin todellakin syövät vähemmän. Tai heidän himoitsemansa herkku ei ole lihottavaa, jotkut oikeasti tykkäävät kasviksista ja jostain kevyestä.
Ja sitten tietenkin on tämä jokaisen henkilökohtainen aineenvaihdunta. Poikkeuksia varmaan löytyy niin lihavista kuin laihoistakin. Että se ravinnon määrä joillakin jämähtää heti ja joillakin ei.
Mä oon aina ollu suht hoikka ja alle 20-vuotiaana olin oikeen huomiota herättävän laiha. Silloin mua kiusoteltiin siitä ja haukuttiin laudaks, koska mul ei ollu juurikaan muotoja ja se vitutti. Kuitenkin söin ala-asteella ja ylä-asteella koulussa varmaan eniten meijän luokalta ja istuin usein yksin ruokalassa syömässä lisäannoksia siinä vaiheessa ku muut oli lähteny jo kotiin tai välitunnille. En myöskään harrastanu leikkimisen lisäks liikuntaa, mut silti en lihonu.
ReplyDeleteMul on varmaan tosi hyvä aineenvaihdunta ollu aina, eli oon LÄPIPASKO. Nuorena oisin tosiaan toivonu lisää kiloja, koska olin täys tikku, mutta nyt oon ihan tyytyväinen, etten liho helposti. En kyl toisaalta syö hirveesti herkkujakaan, ku tykkään enemmän esim leivästä. Mul oli teininä yks kaveri, jolle laihuus oli niin iso ongelma, että se joi väkisin kermaa suoraan purkista toivomuksena et se lihois :D
Tän ei oo sit tarkotus olla mikään "Voi kuinka laihoilla on vaikeeta" -puheenvuoro, halusin vaan sanoa et ei kaikki vaan liho, ainakaan nuorena. Mut vaikee uskoa, että päälle parikymppisenä ne laihat, jotka väittää että syö ihan mitä tahansa ruokaa ihan miten paljon vaan ja pysyy laihana, puhuu täyttä totta... Tai sit tosiaan niiden täytyy paskoa ihan vitusti.
Mauritaniassa läskeistä tosiaan tykätään, siellähän on semmoinenkin herttainen tapa että tyttöjä pidetään käytännössä vankina ja lihotetaan kermamaidolla ennen naittamista sopivan hyllyvinä sulhaselle.
ReplyDeleteAnonyymi, hyvä pointti. Aineenvaihdunta vaikuttaa paljon, mutta niin myös ruokailutottumukset. Usein laihoista/hoikista ystävistä voi todeta, että he syövät kuin linnut. Mun mielestä toi Hesarin juttu jätti aika kylmäksi, no joskus mulle sanottiin pahasti, mut nyt aikuisena en haluaisi lihoa ollenkaan... Jotenkin aihetta pitäisi käsitellä syvemmällä tasolla ja muistakin näkökulmista.
ReplyDeletePeps, kiitos tästä! En mäkään usko, että kukaan voi syödä ihan mitä tahansa ja miten paljon liomatta. Eittämättä aikuiset naiset tarkkailevat syömisiään tavalla tai toisella, painosta riippumatta.
Anonyymi, ok pitääkin tutustua aiheeseen tarkemmin.
Hyvä puheenvuoro, loistavia kommentteja. Ihanat tytöt<3
ReplyDeleteMä siis tyydyn vaan kehumaan teitä :)
Bubble, hahaa näinkin päin ;-). Välillä pitää pitää puheenvuoro ja olen samaa mieltä: loistavia kommentteja & ihanat tytöt ;-).
ReplyDeleteHyvin kirjoitettu teksti. Kauneusihanteetkin ovat muuttuneet kovasti, jos katsoo missikisojakin. Verrataanpa nykymissejä entisiin, niin olipa silloin enemmän kurvia joka kohdassa!
ReplyDeleteKokoluokitukset tuntuvat olevan nykyään ihan mitä sattuu. Minultakin löytyy vaatteita lasten koosta 170 aikuisten kokoon XL. Mm. Kappahlissa sopivat hyvin pienet koot, kun taas Ginassa saa suosiolla valita esim. hameissa suurempaa.
Jos itse tuntee olevansa hyvä juuri sellaisena kuin on, niin eikös se ole tärkeintä? Kun vielä oppisi siihen, eikä valittelisi monesti ulkonäöstään. x)
Tincali, kiitos. Aikamoiset nuo kauneusihanteet ja samaan aikaan joka paikka täynnä mainoksia hyvästä ruoasta ja himotreenamisesta, aika ristiriitaista.
ReplyDeleteNiin tärkeintä kai olisi olla itselleen armollinen ja tosiaan kuunnella itseään: onko hyvä olla vai ei...