Puistomäyristä odotellessa

Uppouduin niin syvälle Siri Hustvedtin luomaan maailmaan, etten oikein tiedä miten päin sitä pitäisi taas olla. Kaikki mitä rakastin oli hyvä. Uppoutuminen oli mukavaa. Pari päivää vietin kaiken vapaa-aikani kirjaa lukien, mutta en silti tiedä mitä siitä ajattelen. Koin sen ja jäin koukkuun, mutta itselleni luonteenomaiseti haluaisin takertua epäolennaisuuksiin. Siihen miten en koskaan pysty näkemään henkilöhahmoja sieluni silmin. Siis tarkkoja piirteitä. Tai miten paljon epäsympaattiset päähenkilöt raivostuttavat. (Jouduin kerran tämän takia jättämän yhden Jörn Donnerin kirjan kesken, kun en vaan kestänyt sitä päähenkilön epäsympaattisuutta.)

Eniten kai ärsytti poikaystävän isän tokaisu kirjasta, että tämän jälkeen ei mikään kirja enää ole niin hyvä.

Olin sitten vähän vastahakoinen. Ainakin hyväksymään tätä maailman parhaaksi. Mutta kyllä se Hustvedt vaan osaa:

Violetin mukaan meidä ruumiimme yhtä lailla ideoista kuin lihasta ja verestäkin, eikä nykyisestä laihuuden ihannoinnista voi syyttää muotia – joka on aina laajemman kulttuurin ilmaus. Ydinaseuhan, biologisen sodankäynnin ja aidsin aikakautena täydellisestä ruumiista on tullut haarniska – kova, kiiltävä ja läpitunkematon. Hän keräsi todisteita jumppavideoilta ja laihdutusohjelmien ja -koneiden mainoksista, myös paljon puhuvia fraaseja tyyliin "teräskankut" ja "luodinkestävät vatsalihakset". Pyhä Catherine paastosi kirkon auktoriteettia vastaan Jeesuksen puolesta. Tuhatyhdeksänsataaluvun lopun tytöt nälkiinnyttävät itseään vanhempiaan ja vihamielistä, rajatonta maailmaa vastaan. Riutuminen keskellä ylellisyyttä osoittaa, että ihminen on tavallisen mielihalun yläpuolella, liikalihavuus, että läskipanssari suojaa ihmistä maailman kovuutta vastaan.

Olen myös intoillut hyvästä ranskalaisesta punaviinistä muovipullossa ja vielä ihanalla etiketillä!

Fanittamiseni alkoi mennä siihen pisteeseen, että oli pakko miettiä sitä hienoutta ihan tosissaan. Jotain tällaista tuli mieleen: siideri on pahaa, kesä ja puistoilu, punkku mäyrislogolla ja muovi on kevyempää...

(Ontuu pahemman kerran joo.)



Varpaankynsissä mennään hopealla. Ja varpaat on muuten aika rumat, omat rakkaat pottuseni.



Ostin lahjaksi suklaata vain siksi, että halusin kuvan lentoemäntädaameista. Kaunis pakkaus ja Noora ostaa...


I read Siri Hustvedts book called What I Loved in two days. I really got stuck with it but I still don't know how I feel about it.  Funny.

I'm also very glad that there is nice red wine available in plastic bottle. Now that I write it down it sounds really funny.

My toenails are silver and I bought the chocolate only because of the lovely pictures.