Opettele ranskaa.
Lähde kansainväliselle työleirille.
Lue Märta Tikkasen romaaneja. (Ja uutisia.)
On tämä ikuinen lama vaan niin epäreilua. Sitä välillä kadottaa itsensä tyystin tähän jatkuvaan epävarmuuteen eikä edes muista mitä elämässään halusi tehdä ja alkaa jo miettiä jospa sitä kouluttautuisi sairaanhoitajaksi kun hommia kerran riittää.
Reissussa taas muistin kuka, mitä ja miksi. Mahtava fiilis ja nyt taas toimeen ja pakko tämän on joskus muuttua.
Toisin sanoen kolmen kuukauden mittainen rumatyhmäläskipäivä loppui ja tästä taitaakin tulla maailman paras kesä.
My trip was great. (I feel like me again.) By the way when in Bruxelles check out the flea markets.
I so need to learn french now!
Posts
Kuulostaa ihanalta! Tuo itsensä etsiminen kaiken huolen keskeltä olisi kyllä... hyvä juttu!
ReplyDeleteSairaanhoitajaksi kouluttautuminen on käynyt mielessä täälläkin.
Mä oon sitä mieltä, että parhaita sairaanhoitajia tulee niistä, jotka tuntevat jonkinlaista vetoa kyseistä alaa kohtaan. Sehän on potilaidenkin etu. Ja haluan uskoa siihen, että kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on...
ReplyDeleteKyllä se kaikki haahuilu ja itsensäetsimisaikakin kääntyy vielä hyödyksi ja voimavaraksi, suurin haaste on jaksaa siinä putkessa eteenpäin. Mua kiukuttaa tällä hetkellä eniten välivuotta pitävien ylioppilaitten suosiminen perusduunimarkkinoilla.. pakko jaksaa uskoa siihen, että asiat järjestyy.
Pidä kiinni oivalluksestasi! Itse olen opiskellut ammatin, jota harjoittaville löytyy töitä ja löytyy rahaa ja varmuutta elon pohjaksi, mutta kun ei. Minusta ei ole tekemään työtä, joka ei ole minua, minusta.
ReplyDeleteIhania fiiliskuvia!
ReplyDeleteJa joo, jostain syystä reissuilla saa aina noita itsensätutkimiskohtauksia ja sitä TAJUAA, mitä haluaa ja miksi ja kaikkea. Sitten kun palaa taas Suomen ankeuteen, rutiineihin ja pessimistisyyteen, ihmettelee, miksi edes haihatteli kaikenmoisia kummallisia asioita, kun ei ne unelmat kuitenkaan toteudu. Onneksi saa näitä muistutuksia siitä, että unelmat voivat todella toteutua, kunhan pitää niistä kiinni! Oivaltavaa loppupäivää sinne ;)
Norppis, kyllä asioiden oivaltaminen auttaa ;-). Terveydenhoitoalalla riittäisi hommaa mutta että vielä pitkälti lisää koulua ja kun ei edes halua...
ReplyDeleteHeidi, olen hyvin samaa mieltä ja toisaalta olin aika hyvä tarhatäti joten ajatus ei ole ihan tuulesta temmattu, mutta en mä silti haluaisi.
Tämmöset inspiraatiot vaan antavat tuulta purjeisiin ihan eri lailla ja mökötys loppuu ja taas jaksaa taistella onnensa puolesta. Sulla on muuten ihan paras asenne ISO KIITOS SIITÄ!
Elsa, kyllä! Ja toisaalta tämä tilanne on liian monelle tuttu tällä hetkellä työelämä vaan on muuttunut totaalisesti. Me 80-luvulla syntyneet taidamme olla ikuisia lama-ajan lapsia...
Bubble, kiitos! Mun uusi objektiivi on rakkautta. Pitäis muuten sun kans katsoa vähän tota kameraa niinku tarkennus välillä menee päin prinkkalaa.
Parastahan tässä on, että olin työmatkalla ja sit tuli näin hyvä fiilis. Seuraava projekti vaan kehiin ja tosiaan nuo kansainväliset kokemukset vaan tuovat ihan uutta perspektiiviä. Emmä täällä aina vaan halua olla ja kaikkea voi tehdä, ainakin vaikeimman kautta!
Jep täällä oivalletaan. (Mut kotiinpaluu on usein hyvinkin latistavaa, mikä tässä maassa oikein mättää?)
Jos olet Helsingissä, niin siellähän on Ranskan kulttuurikeskus joka järkkää tunteja :)tai sitten vaan suorinta reittiä Ranskaan oppimaan kieltä!
ReplyDeleteIhania kuvia ^__^
ReplyDeleteIhania kuvia ja oivalluksia:) Vaikka opiskelen unelmieni alaa niin kyllä välillä tuntuu et onko tästä oikeasti mitään hyötyä, tuleeko musta sittenkään mitään. Mutta pakko uskoa!
ReplyDeleteSini, niin on ja halpis vaihtoehtona työväenopisto. Viisi vuotta ranskaa opiskelin yläasteella ja lukiossa joten voisi sitä jonnekin ranskankieliseen paikkaan lähteä.
ReplyDeleteReiska, kiitos!
Aini, kiitos oli ihanaa oivaltaa!
Jotenkin lama-aika ei pahemmin kannusta ja välillä usko loppuu. Mut sit taas uuteen nousuun! Ja tsemppiä sulle kans, kyl kaikki menee ihan nappiin sit kuiteski. Jossain vaiheessa ;-).