July 22, 2011

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen – tuhmat ihan minne vaan

Kiltti tyttö -syndrooma. Kuvailisin sitä mielelläni surullisen kuuluisaksi. Se hitunen liikaa turhaa epävarmuutta sekä liiallista lahjakkuutta häpeään.

Jos ei vaikka ottaisi itseään niin vakavasti. Ei kukaan muukaan ota. Tai uskoisi itseään sanoessaan, että mä oon ihan helvetin hyvä tässä jutussa.


Ehdoton lempi-inhokkini on Rory Gilmore.  Tämä tyttö osaa vähätellä itseään ja on niin söpö ja ihana ja pikkuisen reppana, mutta ennen kaikkea sävyisä. Älykkyyskään ei ole uhkaavaa kun se on taltutettu aimo annoksella epävarmuutta.

Mikä meitä tyttöjä vaivaa, vielä aikuisinakin?

Kiltteys on kaunis luonteenpiirre, mutta eihän se ole epävarman synonyymi. Ei pitäisi vähätellä itseään tai hävetä turhaan. Se elämä on meinaan aika lyhyt jo muutenkin.



The good girl syndrome. It's a shame that so many lovely and talented girls and women are not giving themselves a break.  

I hate the Rory Gilmore character because she's is such a good girl talented and tamed. Insecure for no good reason.

kuva

7 Comments:

  1. Oon samaa mieltä, Roryssä on jotain todella ärsyttävää. Oikeastaan koko Gilmoren tytöt sarjassa, vaikka tavallaan se onkin hyvin viihdyttävää ja kepeää. blääb.

    ReplyDelete
  2. Mäki inhoon Gilmoren tyttöjä. En oo koskaan voinu sietää...

    Mullaki oli vuosia kiltti tyttö -syndrooma. Nyt oon vihdoin päässy melkein kokonaan eroon siitä, mut jouduin kyl kokemaan aika kovia sen takia. Ja kyl se liika ittensä vähättely aina välillä nostaa päätään, mut sit vaan yritän jotenki tsempata ja pitää pääni, koska tää on se miten haluun elää enkä todellakaan haluu palata entiseen.

    ReplyDelete
  3. Heidi, olen silti katsonut GG-tyttöjä sataan kertaan vaikka sekä äiti että tytär ottavat aivoon ihan kunnolla.

    Miksi aina syötetään tämmöistä tytön mallia kaikissa sarjoissa? Mitä hienoa vaatimattomuudessa ja vähättelyssä on?

    Peps, onnittelen lämpimästi että olet päässyt eroon kyseisestä syndroomasta ja epävarmuudesta.

    Toki ihmisillä on aikoja elämässä kun tuntuu niin pirun pieneltä ja turhalta, mutta enemmän tahtoisin keskustelua sellaisesta pienestä nakertavasta epävarmuudesta, joka tunnutaan istutettavan ihaniin naisiin jo äidinmaidossa. En tosin tiedä miksi ja miten. Ehkä pitäisi vain uskaltaa enemmän ja uskalluksen myötä uskoa?

    ReplyDelete
  4. Se on salakavalaa toimintaa. Siks varmaan poliitikot, suurten (ja pienempienkin) firmojen johtajat ja rokkitähdet on aina perinteisesti ollu miehiä...

    Joskus on vaan uskallettava, en mä oikein keksi muutakaan keinoa, että miten vois päästä eteenpäin.

    ReplyDelete
  5. Heh, mä en koskaan oo tykännyt Rorystä myöskään, Gilmoren tytöistä kyllä muuten tykkään sarjana, tosin ehkä nykyään tuntuu siltä et se on vähän "ajanu ohi" meikäläisen maailmast, on vähän lapsellinen tai jotain:D

    Mä oon ihan liian kiltti. En oikein tiedä miten siitä pääsis eroon, mies siitä mulle aina sanoo et pitää tiukasti pitää puolensa ja olla aggressiivisempi mut on se vaikeeta.

    ReplyDelete
  6. Mäkin haluaisin uskoa, että pikkuhiljaa kiltin tytön syndroomasta pääsee eroon, ja oon päässytkin.. Vaikka työelämässä se on silti täysin valloillaan ainakin mulla. Plää. Sitten sen kerran kun on aggressiivinen ja sanoo ettei halua tehdä jotain, syytetään itsekkyydestä. Häh?

    ReplyDelete
  7. Bubble, jep tämähän se on. Ja usein just isosiskot ovat jumissa tässä syndroomassa kun aina on pitänyt olla esimerkkinä.

    ReplyDelete

Tykkään kommenteista!

I like comments!