Kukaan ei ole koskaan huomannut rumuutta valokuvien avulla. Mutta kauneuden moni on huomannut nimenomaan valokuvien avulla. Paitsi tilanteita, joissa kameran tehtävä on toimia todisteiden tai yhteiskunnallisten tapojen tallentamisen välineenä, se mikä saa ihmiset ottamaan valokuvia on jonkin asian havaitseminen kauniiksi. (Kun Fox Talbot patentoi valokuvan vuonna 1841, hän antoi sille nimen kalotypia, kalos = kaunis.) Ei kukaan huudahda: "Miten ruma! Siitä minun on otetteva valokuva." Jos joku näin sanoisikin, se merkitsisi ainoastaan: "Minusta tuo ruma . . . on kaunis."
Susan Sontag Valokuvauksesta 1977.
I recommend to read Susan Sontag's On Photography (1977). How she analyses the meaning of photography is simply amazing.
Posts
Minä kutsun sellaisia asioita näennäisrumiksi. Itse tykkään kuvailla paljon sellaisia näennäisesti rumia juttuja jotka on mun itseni mielestä kauniita mutta muiden mielestä rumia. Esimerkkinä voin kertoa anekdootin isästäni: Olin valokuvausharrastukseni alussa reilu kymmenen vuotta sitten ja olin kuvannut nykyisin varastona toimivassa navetassamme likaista ja hämähäkinseittistä pientä öljykannua joka oli unohtunut navetan ikkunalle. Isä näki kuvan, alkoi nauraa ja kysyi "onko tämä nyt sitä taidetta?"
ReplyDeleteOlen sitä mieltä että rumakin asia voi olla kaunis, se pitää vain nähdä. Siksi sanonta "kauneus on katsojan silmässä" pitää aika hyvin paikkansa.
rhia, niin totta! On tietysti myös huonoja kuvia, mutta harvoin kuvista tulee ajatus kuinka rumaa jokin on.
ReplyDelete