Taas mennään!

Viikonlopun yllättävin oli ehdottomasti pikkusiskon ilmoitus joggausvaatteista ja lauantainen aamulenkki. Siellä me kolmen kopla mentiin, Pate köytettynä siskon vyötärölle antamassa vetoapua. Hyvin nuo aloittelijat jaksoivat, mentiin Töölönlahti ympäri ihan kevyesti. Sisko tosin totesi lenkin jälkeen, että au mun jalat, enkä juokse enää koskaan kun se on niin rankkaa.

Koska meidän perheen elämä on sellaista säätöä, että heikompia välillä hirvittää, niin ehdimme jumitella rapussa ja kuvailla. Hauvapipo on syksyinen kirppislöytö ja meidän Pate taas saa kaikki fiksut ihmiset lässyttämään kuin viimeistä päivää. Mutta onhan se nyt harvinaisen hieno mies!

Mitä talvilenkkeilyyn tulee, niin kaikki mitä olen siitä kuullut pitää täysin paikkansa. Vaikka kävellessä tuntuu liukkaalta, niin juostessa ei oikeastaan ollenkaan. Joten tästä se taas alkaa, mikään ei korvaa noita juoksuendorfiineja, oi että.

The most suprising thing of the weekend was jogging with my little sister and Pate the dog. My sister has started to jog now as well and it was great. Now I'll continue jogging nevermind the winter.

Seinän tila

Edellisen postauksen fashiönshuutissa vilahtaneen seinän kämäiselle kunnolle on hyvä syy. Olemme nimittäin käynnistäneet tällä haavaa sen viimeisen suuren sisustusproggiksen ja purkaneet loputkin keittiössä olleesta kaapista. (Kuvien järjestys on siis uusimmasta vanhimpaan.)

Ensin purettiin yläkaappi ja vuotta myöhemmin alakaappi. Ihmeellisesti tuo keittiöolkkari tuli heti avarammaksi. Tuo kuvassa oleva kulmaseinä onkin maailman oudoin; leveimmältä osioltaan täyttä pahvia, joten hyllyjen kiinnitys siihen on aivan toivotonta. Proggiksen seuraava vaihe onkin kiinnittää kaapin entiselle paikalle vanerilevy, joka maalataan valkoiseksi ja sitten seinälle laitetaan musta string-hylly. Tuo valtava traakkipuu sidotaan vähän pienemmäksi ja jää paikalleen.

Sitä vanerilevyä ollaan nyt odotettu yli kuukausi (isäni homma), hylly on jo hankittu. Ensin mietimme kulmaan tapettia tai eri väriä, mutta luulenpa, että päädymme sisustustarroihin (siis mustaan kontaktimuoviin, saksiin ja omaan luovuuteen.) Meitimme myös, että alaosan voisi laittaa sellaisella turkkityylisellä kaakelilla (niin kuin ne meidän ihanat pannunaluset), mutta voiko vanerin päälle edes kaakelia laittaa?

Voin muuten kertoa, että näppärä isäni on oikea tunnelman latistaja ja pyörittelee ahkerasti näille ideoille silmiään. Tällä hetkellä koko homma tuntuu ärsyttävältä ikuisuusprojektilta ja onhan ne muutokset kivoja, mutta keskeneräisten juttujen kanssa asuminen on varsin turhauttavaa. Painajaiseni olisi omakotitalo, jota aina vaan rempattaisiin. Kai se olisi kivempaa, jos osaisi itse enemmän.

We have started our last big renovation project. We removed the last of the white kitchen cupboard. (The photos are in reversed order, now we have the white wall and the big tree.) We are going to put a black string pocket shelf on the wall but first we need put a layer of other wood there because the wall is practically like cardboard and you can't hang anything in the middle. Sometimes it feels like it'll be a never-ending project...

Tylsyyksien markkinat

Eihän se kevät tule tammikuussa, mutta oliko taas pakko pakastua? Talvityyli on niin tylsyyden huipentuma, ei ne neuleet ja villatakit enää oikein huvita, saatikaan monet leggingsikerrokset. (En muuten ole vieläkään löytänyt niitä kunnon villahousuja, villaleggarit ja -sukkikset kyllä.)

Kaupoilla tuli vastaan punainen villatakki, jonka nappasin elämääni piristämään. Ja tuo sormus lähti kanssa mukaan, enpä ikinä kuvitellut sormeeni tuon kokoista blingiä! Ja se oli vain kuvauksen aikana nimettömässä toim.huom. Siinä lajissa pysytään edelleen simppelissä.

(hame nanso, teeppari lindex, villatakki mango, sukkikset falke, sormus accessorize, kaulakoru titimadam.)

Kuvat on otettu valkotasapainovalikon PRE-asetuksella ja heijastettu valkoisesta seinästä. ISO 200, jalusta ja kaukolaukaisin.

Pakko lätkäistä mukaan vielä totuudenmukaisempi kuva talvityylistä ja villatakki, joka on pelastanut paljon. Tuli muuten taas todettua, että parhaat neuleet löytyvät UFFilta ja kirppikseltä. Tämäkin maksoi 13 euroa ja sen on joku ihan omin kätösin tehnyt. Sininen on näemmä mun lempiväri.

Muuten, kenellä ei ole tuota hooämmän raitaneuletta?

It got colder again. Some outfits which are not that usual boring black.

Tekniikkalaji

Ilmoittauduin työväenopistolle valokuvauskurssille ja huomasin osuneeni kultasuoneen: kurssilla nimittäin opetellaan käyttämään omaa kameraa!

Toki manuaalin lukeminen omin päin on hyödyllistä ja opettavaista. Mutta ainakin minulle se vilisee sellaista tekniikkatietoa, joka ei vain avaudu. Digijärjestelmäkamera on täynnä kaikenlaisia asetuksia, joista en ollut kuullutkaan tai ainakaan tiennyt mihin mikin säätö vaikuttaa.

Välillä tuntui kuin olisi ollut jossain tuote-esittelyssä kun opettaja esitelmöi kaikenlaisista lisävarusteista. Uskon tässä asiassa kuitenkin siihen, että vähemmän on enemmän, jos omaansa osaa käyttää. Tosin hyvää asiaa objektiiveistä, mikä mihinkin tarkoitukseen sopii parhaiten. Esimerkiksi itse en tekisi mitään megaputkiobjektiivilla, joka olisi liian raskas käyttää ilman jalustaa. 

Kurssi tosiaan maksoi 22 euroa ja on neljänä iltana kolmisen tuntia kerrallaan. Ja siellä saa kysellä. niin paljon kuin kehtaa. Ehkä parhaiten tänä vuonna käytetyt rahat!

Seuraavalla kerralla käsitellään valkotasapainoa, mitäköhän sekin tarkoittaa?

Tietenkin tärkeintä on sommittelu.  Mutta miksi välillä värit onnistuvat ihan nappiin ja välillä eivät?

Tai miksi sisäkuvista tulee keltaisia? Mitä tarkoittaa kohinanvaimennus?

Poikaystäväni on jo vuoden ajan kehoittanut ottamaan kuvia samasta kohteesta eri säädöillä (valo ja aukko), kirjaamaan tiedot ylös ja sen jälkeen tutkimaan tuloksia. Helppo tapa oppia, kuulemma. No enpä ole tehnyt tätä vieläkään, olisi varmasti hyödyllistä.

Kieltämättä tämä tekninen puoli joskus pännii kun pitäisi vaan heti osata. Mielestäni photoshopilla ei voi paljoa pelastaa ja minä ainakin haluan oppia ottamaan hyviä kuvia. Ja ylivalottamaan tarkoituksella.

Valitsin tähän muutaman onnistuneen otoksen ja lisäsin tagin photographing, johon alan suoltaa oppimaani valokuvauksesta. Ja tietenkin niitä erityisen hyviä kuvia. Itse pidän eniten dokumentoivasta valokuvauksesta ja tärkeintä kuvissa on fiilis.

Kamerani on Nikon D5000. Lisävarusteina omistan jalustan ja kaukolaukaisimen. En koskaan käytä salamaa. Joskus tulevaisuudessa haluan uuden objektiivin.

Joten ihanat lukijat, heitelkäähän omia kokemuksianne tekniikasta ja valokuvauksesta yleensä! Lyyti on alkanut laulamaan ja halu oppia lisää on valtava.

I'm in photographing course where I learn how to use my own camera. It's great! So there will be more stuff about photographying here in the blog so I'll learn more about the technical stuff. Here are a selection of photos I really like and think look just right. 

In one sentence: How to take good photos and don't need to use photoshop?

The project starts here. (Ofcourse you need to do some stuff when photos are published in the blog. Well you know what I mean.)

Naiseuden äärellä

Sain vihdoinkin lainattua ison virkkukouukun ja pääsin aloittamaan projektin paskat trikoovaatteet matoksi. Siinä vaatteista matonkuteita leikatessani jumahdin tuojottamaan The Cityä jakso jakson perään. Mikäpä sen parempaa kuin puuhata kuin paraskin emäntä ja tuijottaa naisia, jotka eivät nähtävästi koskaan kärsi huonoista hiuspäivistä saatikaan jumahda trikoonukan keskelle mattoa väsäämään. Tosin aika häiritsevää oli purkkaajauhava laiskan venyttävä puheen sointi. 

(Ja Olivia Palermo -hahmo on ehkä maailman kauhein. Ja mikä masokisti minäkin olen tällaista katsoessani???)

Edessä oli kuitenkin odotettu tyttöjen ilta ja kutimesta oli luovuttava. Olo oli mitä veltoin ja kiittelin itseäni, että olin ajoissa miettinyt asuni valmiiksi ja että kuivashampoo on keksitty.

Vedin mustan pitsimekon päälleni ja totesin, että ei missään nimessä tätä.

Aloitin pikaisen vaatekatsauksen eli releet kaapista lattialle ja miettimään. Kello tikittää hyvää vauhtia eteenpäin, mutta onhan mulla jotain muuta kivaa.

Lähdin tietenkin samassa mekossa missä olin aikonutkin. Sitä ennen ehdin vihata intensiivisesti koko vaatekaappini sisältöä.

Kaupassa tajusin, etten ollut syönyt. Ilmankos on vähän veltto ja pahantuulinen olo. Ystävän luona palelin ja musta pitsiunelma peittyi villatakin alle. (Eikä kukaan edes huomannut ihanan överiä mekkoa.)

On se välillä vaikeaa olla turhamainen.

Yesterday I was stuck knitting a carpet and watching The City. I was wearing a lace dress which I had second thoughts of but didn't like anything else either. Vanity is not my favourite sin.

Hankintoja

Ostan valehtelematta kaikki vaatteeni aleista ja kirppiksiltä. Täyshintaisten vaatteiden sivuuttaminen on lähestulkoon sisäänrakennettu mekanismi.

Alelaarien prinsessa olikin hieman poissa tolaltaan, kunnes ystäväkin totesi, että ei siellä Monkissa oikein mitään ole.

Hetken ehdin jo nimittäin epäillä, että tämä shoppailija on shoppailunsa shoppaillut kun kaupoissa kiertelystä oli tullut lähinnä tuskaa. Ennen tykkäsin niin paljon vain kulkea kaupoissa, katsella ja inspiroitua. Todennäköisesti ongelmana on vain tämänhetkinen tarjonta eikä äkillinen kulutustottumusten järkeistyminen, joka olisi jo aika pelottavaa. 

(Olen kyllä seissyt jo vähän turhan monta kertaa kaupoissa ja todennut erinäisistä kledjuista ja härpäkkeistä, että näitähän mä en tarvi enkä itse asiassa edes halua. Tätäkö se paljon puhuttu aikuistuminen on? )

Aleissa on siis pyöritty, mutta tehty varsin harkittuja ostoksia.

Inwearin mekko ja Marimekon sukkahousut. Kaipasin pitkähihaista neulemekkoa ja tässä on vielä jujuna takana olevat napit.

Olen onnistuneesti kerännyt jo aikamoisen varaston näppäriä mustia mekkoja, jotta pukeutumiskriisit helpottuisivat. Ja katin villat. Sitten toteankin, että onhan ne aika tylsiä niinkö ihan pelkillään. Noo, onneksi ratkaisu löytyy lähes aina riemunkirjavista sukkiksista ja rintarosseista. Nyt on vieä hankintalistalla muutama megakaulakoru. Niin ja mähän viihdyn kuitenkin parhaiten mustissa mekoissa... 

(En taida aina viihtyä vain itseni kanssa ja syytän epäreilusti garderoobia.)

Toiset marisukkikset, näistä tulee mieleen Tron. Nuo koot ovat kyllä omituisia: M-koko kinnasi reisistä ja niin muuten myös L-kokokin, mutta oli muuten iso ja valui, varsinkin reisistä! M taas pysyy ylhäällä kun ne ovat sinne kerran saatu hilattua.

Akryyliboikotti koki karvaan takaiskun. Epäilin, että jos en tuota huivia maksa mukaani, niin kadun vielä katkerasti.

I buy all my clothes from sales and flea markets. In these sales I've been shopping quite a little and it's kind of worrying because I love shopping. I hope it's because I don't really like most of the stuff they're selling at the moment. 

So here are some of the shopping I've done lately: tights, a black dress with buttons on the back and a scarf I fell for even I really, truly hate the material: it's 100% acrylic...

Se saa olla ylitsepursuava ja vuolas, mutta mieluiten järjestyksessä

Rakastan kirjoja ja olen aina tutkailemassa muiden kirjahyllyjä. Yhtä paljon epäilyksiä herättävät ihmiset, jotka eivät juo kahvia kuin kodit ilman kirjoja. 

(Luen kyllä ihan liian vähän ja kahvini on lähinnä kahvimaitoa.)

Heidipä heitti mitä mahtavimmalla haasteella, miltäs teidän kirjahyllynne näyttävät arvon bloggarit?!

Meillä, kuten monella muullakin, on Ikean Expedit-hylly; malliaan se isoin viisi kertaa viisi lokeroa. Sisustuksellisesti mainio valinta, kirjojen takia taas kaipaisin joskus sitä perintäistä Lundiaa, jonka maalaisin pinkiksi.

Isossa hyllyssäkin ovat kirjat kahdessa kerroksessa ja ollaan jaettu molempien kirjat omiin hyllyihin. Kirjahyllyn alarivi on täynnä sälää ja pari viikkoa sitten löytyi vihdoinkin sopivat säilytyslaatikot.

Hyllyn päällys on varattu kasveille, tosin pahasti nyt näyttää siltä, että tuo valtava käpypalmu olisi tulossa tiensä päähän.

Kuulin muuten tässä vähän aikaa sitten tarinan siitä miten Expedit-hylly oli vain romahtanut kesken kisojen. Sitä ei ollut kiinnitetty seinään ja oli kerran purettukin, mutta silti!

Ajatuksena on pitää pienet krääsät pois hyllyiltä, mutta aina mää vähän kapinoin. Siinä missä poikaystävän hyllyt täyttyvät Turkki-kirjallisuudesta, ovat meitsin täynnä tuollaista kevyttä kamaa kuten Sorron yöstä, Rutto, Aselepo, Kotimme Auschwitz, Veljesviha... Toinen maailmansota on aika voimakkaasti edustettuna, tosin nyttemmin myös Suomen sisällissota alkaa täyttää hyllyjä... No on siellä oikesti muutakin, niin kuin Histamiini löytää Timantin. Histamiini on muuten niin paras!

Näistä taas voi arvata uuden harrastuksen, heti kun ilmat sallivat... (Olen ihan snadisti kauhuissani, kajakkikokemus vuodelta 1994 oli pelottava.)

Eli heitänkin haasteen eteenpäin kaikille niille bloggareille, jotka eivä siihen vielä ole tarttuneet!

Our bookshelf.

Why Is an Owl Smart?

Tammikuun pöllö löytyykin poikaystävän joululahjateepaidasta. Nämä Threadlessin teepparit ovat kerrassaan mainioita, tosin Ameriikan maasta tilatessa kannattaa huomioida tullin vaateet, itse en ollut ottanut selvää. Eikä muuten ehtineet paidat jouluksi, joten lahjottiin vielä joulun jälkeen. Naisten koot ovat yllättävän nafteja, sekin tuli todettua. Mutta voi vide miten ihania juttuja tuolla on!

(Paidat ova myös aika edullisia ja käytössä todettu hyvälaatuisiksi.)

kuva

The owl of the month. I bought a t-shirt with this print for Christmas to my boyf. Well it actually came after Christmas but isn't cute? T-shirt is from Threadless.

Sipuli

On se vaan lämmin. Ja kaipaa ehdottomasti vyön.

Miksi sä haluat näyttää tuolta? Ihan niin kuin sipulilta.

Ylpeä käsityöläinen käyttää tietenkin tekeleitään vaikka olisi niistä mitä mieltä. Ja mustanahan tämä olisi ihan erinäköinen. Olkoon tämä mekkosen päätöskapiitteli, olemassa on ja pysyy enkä pura koko höskää, vaikka sitäkin on ehdotettu. Suoraan sanottuna tämä on mukava armopala, itseään ei voi ottaa kovinkaan vakavasti näissä releissä.

Seuraavan mekon teen isoilla puikoilla ja ohuehkolla langalla, sellaisen hieman reikäisen version, jonka kanssa käytetään alusmekkoa. (Mua ei lannisteta niin helposti.)

Pipo ja villasukat ovat mummon käsialaa, ihan lempparit.

The dress I've knitted is very warm even though it looks like onion. One can't take herself very seriously wearing this thing, isn't that great! Next dress will be very different and yes, I shall knit again.

How Bloody Suburbian Is That

Aamupäivä hammalääketieteen laitoksen päivystyksessä. Suuhygienisti kysyy vienosti, että olisitko tullut, jos ei lääkäri olisi lähettänyt. Toki, ihania nuo metallipiikit ja korvia vihlova ultraääni. Kahden viikon päästä takaisin ja katsotaan, että olen sitten käyttänyt sitä hammaslankaa ja väliharjoja. Ja siihen kielivaivaan ei sitten osattu tarjota muuta apua kuin haaleaa kamomillateetä purskutteluun. No nyt on ainakin rassattu.

Tiedän paikan kamalan, koulun hammashoitolan... En sitten kuitenkaan viitsinyt tuota rallattaa, niin nöyrää tyttöä taas oltiin. Mut oishan se nyt kiva elää ilman tekareita vielä seuraavat viiskytvuotta. Se on vaan niin friikkiä miten tosissaan hammaslääkärit ovat tikkuineen ja lankoineen.

Joululahjapipo ja pussukka kännykälle. Kriisien selvittäminen lähtee pienistä asioista, tällä hetkellä järjestäydyn kalenterin avulla.

Otsikko löytyi Komisario Morsesta, jota eilen tapitettiin. Harvinaisen hyvin tajusi koko juonen eli ei kovin hyvä jakso. Toinen tykki lausahdus oli: It's always later than you think isn´t it? Hähää, todellakin.

Olen nyt pari päivää pohtinut bloggaamista ja tullut hyvin yksinkertaiseen lopputulokseen,  että ei se niin vakavaa ole. Blogistanissa kun yleisesti ottaen vallitsee viehättävän kannustava konsensus, mutta jos kehtaat jotain kunnolla kritisoida niin oletpas inha tyyppi. Makuasioitahan täällä jaetaan ja niistä ehkä kiistellään niin kuin täällä oikeassakin elämässä. Harvapa se ihan sydänverellä näitä postauksia rustaa.

Hyvä käytös on tietenkin kaiken a ja o. Sekin tuli taas todettua, kun äitini saapui sunnuntaipäivällisille tulppaanipuskan kanssa. Ja muiden herkkujen. Kävi myös ilmi, että vanhempia pitää kutsua kylään, muuten ne saattavat loukkaantua. Mielenkiintoisia nämä kohteliaisuuden polut, näyttäytyvät vahvimmillaan kutsumis- ja vastalahjakulttuurissa. Eikä tämänkään niin vakavaa ja virallista tarvitse olla, pitääkin laittaa kestokutsu kaikille perheenjäsenille ja ystäville! (Mutta edustusmeininkiä ja herkkuruokia en joka kerralle lupaa.)

Happy days truly. I spent the morning at the dentist, aargh. Tulips are from my mum and the beanie and the small bagthingie Christmas presents. Lately  I've  been watching Inspector Morse. Today I'm lazy with translation sorry ^_^.

Poks meni tölkit ku pakkanen paukkus

Huh tuota viikonlopun mökkireissua. Heti alkajaisiksi saimme lapioida kinoksista paikan autolle ja sen jälkeen kaivaa polun mökille ja muille saarekkeille. Sauna oli kovien pakkasten takia jäätynyt ja muutamat limu- ja kaljatölkit sekä vichypullot poksahtaneet siinä samassa. (Keväällä on edessä oikein kunnon puunaaminen.)

Perjantaina ilma oli sakeana lumesta ja kinokset vain kasvoivat kasvamistaan. Kokematon autoilija sai ajaa todellakin kieli keskellä suuta kitkarenkaiden liukuessa vähän liikaa.

Sunnuntaina se kaikki sitten suli ja syön sanani heti, ei olisi kannattanut kaivata loskaa...

Last weekend we were at the countryside and there were so much snow. Now it's all melting again and I must say that minus 15 is so much nicer than this wet and grey we have now.

En ala!

M i n u l l a  o n  i k ä k r  i  i s i.

Mikään ei saa hymyä hyytymään yhtä tehokkaasti kuin toteamus, että sullahan on kohta synttärit. Ymmärrän toki, että kolme ja nolla ei muuta elämää yhtään sen radikaalimmin kuin kymmenen kilon painonpudotus, elämä jatkuu yhtä arkisena. Mutta silti, kääk!

Välillä tuntuu siltä kuin olisin jäänyt jonnekin murrosikäisiin haaveisiin, joissa Loesjen julisteet uppoavat kuin veitsi sulaan voihin. Jokainen ilta saisi vieläkin olla elämää suurempi, rakkaus rikkirepivää ja unelmat yltää aina taivaisiin asti. Kammoksun ihmisen pieniä valintoja ja arjen tärkeyttä.

Ympärilläni alati kasvava mammalandia tuntuu lähinna omituiselta. Ei kai tämä vielä ala? Rakastan lapsia, mutta en ole varma haluanko omia. Jotenkin vuosi vuodelta aika vähenee näiden päätösten suhteen. Jos äitiäni on uskominen, niin naisten hedelmällisyys vähenee merkittävästi 25 ikävuoden jälkeen.

Kaksikymppisenä oli aika paljon helpompaa, kun saattoi olla ehdottoman varma siitä, että ei ikinä halua elää sellaista konventionaalista elämää kuin vanhempani. Viimeksi sain kunnon sätkyt ennen joulua kun kiertelimme Arabian astiahyllyjen välissä ja mietimme minkä värisiä Koko-lautasia toivomme lahjaksi. (Pistaasin vihreitä, jotain rotia sentään.)

Mutta. Mökkeily on kivaa eikä hyväkään parisuhde voi aina olla mieletöntä seikkailua, vaikka onneksi tuosta sydämeni valitusta riittää vastusta pahempaankin rähinään ja sätkyilyyn.

Kun tapanani on ajatella liikaa, takertua epäolennaisuuksiin ja pyöritellä asioita kuin parastakin onnenpyörää, on katastrofin ainekset valmiit. Olen niin jumissa omassa päässäni, että se on jo todella raivostuttavaa.

Ikähän on vain numero, mutta kolmekymmentä jo nyt...

I'm having age crisis. I can't believe I'm turning thirty already and that someday I should decide whether a I want to have children or not. Time really flies.

Totta

Minun etsimäni naisen hellyys on niin tiheää, että se valuu sormenpäistä.

Koska esikoisromaani Raja teki harvinaisen myönteisen vaikutuksen, ovat odotukset Riikka Pulkkisen kohdalla  korkealla.

Näin toteaa Opettaja-lehti.

Minä taas en pitänyt Rajasta, joten Totta oli varsin miellyttävä yllätys. Tosin vasta toisen teoksen luettuani, ymmärrän paremmin mikä siinä edellisessä niin tökki. (Siis seksikohtausten lisäksi, mutta en nyt ala niistä.)

Pulkkinen kirjoittaa rakkaudesta kuin ihminen, joka ei koskaan elä arkea.

Ihmiset vain rakastuvat ja toimivat alleviivatusti ihan niin kuin kirjoissa ja elokuvissa. Tavallaan se on kiehtovaa, mutta myös töksähtää. Unenomainen tunnelmointi vie mukanaan, mutta rakkaus isolla ärrällä kuvattuna alkaa liiaksi toistaa itseään.

Itse näin kirjan vahvuutena erityyppisen kerronnan yhdistelemisen, romanttisen ja sitten pientä, harmaata arkea niin oivallisesti kuvaavan:

He molemmat pitävät salaa Prismasta. He pitävät suurista ostoskärryistä, joita voi työntää käytävillä kuin ohjaisi laivaa. He pitävät hedelmävuorista ja typeristä heräteostoksista – hulahulavanteista ja ravunmuotoisista grillihansikkaista – joita Prismasta tarttuu mukaan. He pitävät liikuttavista perheistä, jotka ostavat säyseinä kymmenen litraa rasvatonta maitoa ja kaksi levyllistä jogurtti purkkeja, perheistä joilla on kaikilla Crocsit.

Totta oli kirjana miellyttävän keveä lukea ja tarina mukaansatempaava. Kirjailijan luoman mielikuvamaailman näki melkein suoraan siirtyvän valkokankaalle. (Kai tästä vielä elokuva tulee?) Toisesta loppuratkaisusta en niinkään pitänyt, ehkä dramatiikan kaipuuni on hiipumassa.

Täydet pointsit ja eläköön-huudot Pulkkisen menestyksestä, on se hienoa nähdä nuoren naisen pääsevän pitkälle. Jo näiden kahden kirjan välillä on nähtävissä sellaista kypsymistä, että jään innolla odottamaan tulevaa tuotantoa. Tässä teoksessa on myös suomen kieli todella kaunista.

kuva

I just finished Riikka Pulkkinen's second book and it was charming. It's going to be translated in English too.

Kerrassaan loistavaa

Meille pari kuukautta sitten saapunut astianpesukone on vihdoin asennettu! Pieni googletus tosin paljasti Electroluxin ehkä olevan paskin kone koskaan (ei kuulemma pese), mutta tollaisia ei kuunnella ja olen aivan täpinöissäni. Tuo minikone pelastaa avokeittiön harmonian puutteen.

Vaatekaappikin tuli taas käytyä läpi ja veljen Transformers päätyi siitä huomattavasti enemmän innostuneelle pikkusiskolle. Mulle vain [N]optimus prime -paitoja kiitos!

Uutena vuotena päätettiin ex tempore rääppiäisnyyttäribrunissista sunnuntaille ja oli kuulkaas makoisaa. Tästä voisi jatkaa, kerran kuukaudessa kiertävä nyyttäribrunssi.

Pääsisivät jengin pienimmätkin mukaan köllöttelemään.

Kuvissa on siis haettu realistista otetta. (No worries, valokuvauskurssi alkaa ensi viikolla. Jos sais nuo perusasiat haltuun...) 

Paitsi nämä nyt ovat vain iloisia sekamelskoja. Se jalusta tosiaan on olemassa. Paitsi ei viittä minuuttia ennen lähtöä. 

Kulta, ota musta kuva. 

Miks pirussa tämä ei tarkennu??? Koko toosa rikki varmaan.

(mekko weekday, sukkikset h&m, kengät camper, kitara miehen, joka sitä alkaa taas soittaa.)

Good news are that our dishwasher has finally been installed! Life just got so much easier. Some random photos from the past week. New Year's outfit, my sister got my old t-shirt and we had a brunch on Sunday. Youngest guest was so cool.