Orkesterin alku

Voiko olla mitään parempaa kuin minikokoinen huuliharppu, joka kaiken lisäksi on kaulakoru? Tämä aamuvirkku on keksinyt kaikennäköisiä koiruuksia kanssaeläjän uusiksi herätysseremonioiksi. Minilautasistakin lähtee kuulkaas kunnon ääni. Käh käh, näitä elämän pieniä iloja. Niin sanotusti.



Vielä ehtii helmikuun pöllökin kehiin. Komea on kortti ja viime vuoden ihanuus löytyy täältä, klik.

Lahjakortti! Siis mun mielestä aina kaikki lahjat voisivat olla lahjakortteja elämään esim. vien sinut leffaan / syömään / designmuseoon / pulkkamäkeen.

Paitsi että rakastan kaikkea muutakin. Lahjoja noin ylipäänsä.

A start of a small orchestra. Now on waking up in this house will be great fun. For me the early bird. Here's also a very cute card and the owl of the month.

'62

Yksi asia on nyt sitten saletti: meikä haluaa suoristusraudan! Betty Draper -laineet ja kunnon kuuskytluvun meikki tekoripsineen oli ihana kokemus. Taitaa olla aika opetella käyttämään eyelineria tällä vuosikymmenelle.

Toinen varmaksi todettu asia on perjantai-illan bileet: viikonlopusta jää paljon enemmän käteen kun ei hummata lauantaina.

Ja ne bileet on muuten ehdottomasti parasta järjestää kimpassa niin kuin tällä kertaa onnistui 62 teema, musat ja kledjut ja muut. Heh oli hauskaa. Tosin epäilen ettei punajuurivuohenjuustopizza kuulunut repertuaariin '62. Mutta fuusio kaikessa on niin 2011.

(Ensi vuonna on sitten kimppabileet 64. Suunniteltiin jo ajelua bussilla nro 64 ja 6+4=10 eli kymppiratikalla... Onneksi tätä konseptia on vielä aika paljon aikaa hioa.)

  osa 62

Kolmannet juhlat juhlittu. Nyt maistuis salaatti ja ulkoilu ja kaikki terveellinen. Sunnuntai on mitä tervetullein kun eilen vähän väsytti.

Kiitos muistamisesta blogisiskot! Emännät olivat hyvin otettuja.

Party with my friends on Friday. Now I'm done celebrating me.

Varaslähtö

Puistoilua paljain varpain, kevättakki, arskat ja pullo Cavaa kahdella eurolla. Gazpacchio on ehkä parasta mitä tiedän ja aion tehdä sitä hulluna sitten kun tomaatit taas maistuvat tomaateilta jo maksavat euron kilo.

Loma oli kunnon loma. Aivot narikassa niin totaalisesti, että yksin liikkuessani meinasin joka ikinen kerta eksyä sokkeloisille kaduille.

Perinteinen turistikierros tehtiin vasta vikana päivänä kun Camper-faneilla oli aluksi vähän muuta. Pikku opetus myös tälle shoppaholicille; ne ketjuliikkeet eivät ole sen hauskempia siinä maassa mistä  ne ovat kotoisin ja aina ei vaan ole oikein shopattavaa. (Yksi mekko, yhdet kengät, yksi paita ja yksi huivi saldona. Ja sit pari kivaa juttua niistä lisää myöhemmin.)

Mutta se ruoka. Kolmen ruokalajin lounaat ja illalliset. Sitruunakakkua, juustokakkua, tapaksia niin hyvää. Ja kiinalaisesta kaupasta saattoi ostaa superhalvalla kypsiä avokadoja.

Ja sitten se lämpö. Kyl mää pitkään taas mietin, että miksi mä elän Suomessa... Toisaalta myös Madrid oli yllättävän kallis palkkatasoon nähden ja saastepilvestä johtuen elin taas hetken kuin paraskin clearasil-teini. Opittiin ystävän kanssa myös miten pahasti jalat voivat turvota ja saada slaagin lämmöstä ja kävelystä. Ensi kerralla aloitetaan heti magnesium-kuuri.

Ja se seura. 14 vuotta kohta frendeilyä takana ja vaan jatkuu. Pikkuvelikin saa aina pysyä pikkuveljenä ja lintuna... Kiitos. Ihana oli myös broidini kämppis, joka luuli meitä kaverin kanssa 19-vuotiaiksi. Tulipas kumman keveä olo taas kun sitä muistelee.

Mutta tällä hetkellä paikka auringossa tuntuu lähinnä valveunelta.











Lovely Madrid in February. Now it seems like a dream when it's -15 here.

Gorgeous Blogger ja matkaherkkuja

Prefectalta komia palkinto kera kysymysten, joihin olikin aikasta hauskaa vastailla.

1. Milloin aloitit blogisi?

Maaliskuussa 2009.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Tämä on oikea perinteinen sekametelisoppa, joka varmaan sopii parhaiten tuohon laveaan lifestyle-kategoriaan. Kirjoittelen sisustusjutuista, käsityötekeleistä, tyylistä, mökkeilystä, ruoanlaitosta, matkoista you name it. Kuvathan tässä ovat tietenkin pääasiassa kuten nimi jo kertookin.








Pari reissukuvaa. Pyhitettäköön näille loppuviikko. Vaikka harvemmin jälkiruokia syön, niin tuolla eteläisessä pääkaupungissa ei pysynyt roti lain. Kaikkea hyvää, mums mums.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Lukijat. Aika usein kuulee kavereilta, että joo luin sun blogista ja muuten Flickrin kautta saa paljon laadukkaammat kuvat...

Puhumattakaan ihanista blogisiskoista, joita on päässyt tapaamaan livenäkin. Se on myös valtavan hienoa, että kommenttiboksissa keskustellaan (aina välillä) ihan kunnolla. Silloin tämä vuorovaikutus tuntuu toimivan aivan mainiosti.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? 

Keväällä 2009 elelin kaukosuhteessa, menetin kaksi isovanhempaani kahden kuukauden sisään ja kaipasin elämääni jotain positiivista ja pinnallista. Alussa olin enemmän innostunut asujen kuvaamisesta, mutta se olikin aika tylsää ja pikkuhiljaa siirryin enemmän sisustuksen ja elämäntaparoinan pariin.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Elokuvista ja musiikista saisin kirjoittaa enemmän noin yleensä.

Kaipaisin myös enemmän tiukkaa asiaa ja tekstiä, mutta se nyt taitaa olla vähän toissijaista. Joku pitkäaikainen blog writer's block on vaivannut, jonka takia kirjoittelu ja blogin suunta takkuaa edelleen.

Vielä pistän palkinnon eteenpäin viidelle ilahduttavan omaperäiselle bloggarille: Norsikselle, Heidille, Katrille, Saijalle ja Dolcelle.


I received the Gorgeous Blogger award,  how nice! There were five questions about my blog. Summary: I started this blog in March 2009 because I wanted something positive in my life. (My boyfriend was in Istanbul then and I recently lost my grandfather and grandma.) This is more like a lifestyle blog even if I started out with clothes stuff but that was a bit boring. Best thing of my blog are the readers and comments which I even receive to my mailbox ;-). I should write more about movies and music but I'm still suffering of some kind of blog writer's block.

And the name, it comes from here: 

Hyvässä vireessä

Kotiprojektit ovat ottaneet tuulta purjeisiin oikein kunnolla. Vaneri on viimein kiinni pahviseinässä ja String Pocket -hyllykin on saatu jo uudelle vaneriseinälle. Tosin meno on vielä kuin viidakossa; traakkipuu sidotaan pienen pieneksi kunhan keretään.

Seinästä puuttuu vielä listat ja jäljellä on pientä maalaushomma, mutta tämä on jo niin lupaavaa kun puolentista vuoden projekti alkaa valmistua. Eikä tule heti kaiho seuraavaan, mukavaa kun voi välillä keskittyä oleellisempiin asioihin.

Keittiöolkkarin ihana kelim-matto on pesulakäynnin jälkeen siirtynyt makkariin. (En muuten suosittele villakangasmaton pitämistä keittiössä, ottaa hieman damagea.) Vielä kun joku opettaisi tämän tytön olemaan kasaamatta puolta vaatekaappia tuon nojatuolin päälle niin kotoilu olisi kerrassaan kepeää.

Keittiöolkkarin paperilankamatto taas löytyi Kodin Ykkösestä ja kaiken lisäksi ihan kotimaista laatutyötä. Se on ihana ja sopii väreihin kuin nakutettu. En kuitenkaan vedä heti hernettä nenään kun sille jotain kaatuu (todennäköisesti kaadan jotain itse), käyttötavaraahan tämä on.

The wall is getting ready and the String shelf has found its place. We have also a new carpet in the kitchen+livingroom, the old kelim-carpet is now in the bedroom.

Telemark

Kun sitä toppautuu joka aamu päästä varpaisiin saattaa huomata, että asut alkavat muistuttaa enemmän ja enemmän telemark-hiihtäjän vermeitä. Lämpökerrasto, trikoot, villatakki, huovutetut vanttuut, fleecellä vuorattu pipo ja mitä pitikään sanoa tästä Narniassa elämisestä... Ainakin kylmä saa suomalaisen puhumaan, hississä keskustellaan naapurin kanssa ah tästä niin ihanasta kunnon talvesta, joka minun puolestani olisi vielä kivempi siinä miinus viiden kohdalla.

Havaitsin taas kuinka epäuskottava kaupunkilainen olen. Mikään ei ole vähään aikaan piristänyt yhtä paljon kuin parin tunnin reippailu maaseudun rauhassa. Tosin pari irrallaan juossutta ja meitä seuraamaan lähtenyttä irlanninsetteriä sai hieman luun kurkkuun. Kai ne ihan kilttejä olivat, mutta silti ihmetyttää koirat juoksemassa vapaana autotiellä.

Ilta jatkui vielä tunnelmallisilla kemuilla, jossa naurettiin, laulettiin ja soitettiin jopa kanteletta. (Muusikkobileet ovat ihania!) Tosin nyt se pullo punaviiniä tuntuu sormenpäissä asti, olkoonkin että kyseessä oli vain se paljon puhuttu light-viini.

Olihan mulla tietty täystoppavarustus, mutta mitä sitä nyt ei tekisi tyylin tai blogin vuoksi...

(villatakki secondhandiä, hamonen nanso lempivaate, pipo pipolaki, hiihtomonoimitaatiopopot camper.)

Behind the scenes... 

A long walk on the ice,  fun times. I also had to get my telemark style photographed.

Parempi kuvalaatu Flickrin kautta?

Ihanaa lauantaitaita vain kaikille! Päivän kysymys kuuluu, että huomaatteko mitään eroa näiden kahden kuvan välillä?

Toinen on flickerin ja toinen bloggerin kautta. Alkoi pännimään tämä kuvien "lyttääntyminen".

Do you see any difference between the quality of these photos? I used Flickr for the first ones. It seems that the Blogger quality is not the very best and I'm quite bored my photos being messy.

Corto Maltese Q-teatterissa

Sarjakuvasta on tehty onnistuneesti teatteria!

Kävimme katsomassa Corto Maltesen seikkailut ennakkonäytöksessä  tiistaina. Odotukset olivat korkealla emmekä todellakaan joutuneet pettymään! Tommi Korpela oli kuin ilmetty Corto ja Jani Volanen Rasputinina juuri sellainen kuin vain toivoa saattaa. Nauroin ja liikutuin enkä meinannut tuolillani pysyä, kun Corto tempaisi konekiväärin käsiinsä. Pelkäsin nimittäin, että sarjakuvasta olisi tehty jotain kokeellista teatteria. Turhaan huolehdin, Corto pysyi laivattomana merikapteenina ja homma toimi. Oli tosin vaikea uskoa, että näytelmässä oli vain kuusi näyttelijää kun eri henkilöhahmoja oli pilvin pimein.

Tämä olikin mitä nautittavin pläjäys, jota suosittelen lämpimästi. Kivaa kun teatterissa on tarjolla myös tällaista. Vinkiksi vielä; kannattaa mennä taakse istumaan.

A play of Corto Maltese. It was amazing!

Sopii kellon ja silmien sävyyn

Talvi on selvästi jäämässä taakse ja hurvitteluvaihde päällä kun hankitaan mintunvihreähköä kynsilakkaa. Valitettavasti mukana ei tullut levitystaitoja vaan ilmeisen onneton sivellin. Sormeni eivät ole sorjat kuin pianistin, mutta toisin kuin yleisesti luullaan, ei lakkaaminen niitä pahenna. Huomasin tämän vasta nyt vuosikausien boikotin jälkeen. Ja sitku kasvan isoksi haluaisin joskus manikyyriin.

(Miten se oikeaoppinen kynsilakka posaus tehtiinkään?)

Niotillfemin Sandralla taas oli metsänvihreää kynsilakkaa ja samassa manikyyripaikassa ollut vieras nainen oli todennut, että mieheni ei ikinä antaisi laittaa tuollaista väriä. Ei sitten hankita sellaisia miehiä. 

Matkamekoksi hankittu le säkki. Innostuin kun löysin sen puoleen hintaan syksyllä. Lannistuin kun totesin sen hemmetin hankalaksi, liian ohueksi talvikäyttöön ja matkalla muuten vain kummalliseksi. Tosin peilissä ja kuvissa se näyttääkin sitten paljon kivemmalta kuin tuntuu päällä. Le säkin päälle köyttäminen tapahtuu huokailujen ja irvistysten kera; mietin myös aina, että miten muka tämä on hyvä keksintö? Tykkään kai simppelimmistä releistä eikä tähän riitä mielikuvitusta tai sitten olen ollut vain liian laiska kokeilemaan eri juttuja.

Sininen, turkoosi, vihreä. Sinisilmäisellä varsin passelit värit.

Ja ne kolmikymppiset jakkupukunaiset, ne ei tosiaan asu tässä osoitteessa.

Lahjakello, joka piippaa tasatunnein. Ihana.

(kynsilakka sephora, mekko american apparel, teeppari ja huivi nümph, klopot camper, kello timex.)

My new nail polish matches to my watch and eyes and t-shirt and... Blue, turquoise, green my favourite colours. The watch is birthday present from my brothers, loving it.

Tallilla

Yksillä oli estetunti, osa polleista oli laitumella ja sitten cowboyn oli haettava ne sisälle...

...lapsi on terve kun se leikkii ja omistaa monikymmenpäisen Schleichin hevoslauman.

Ensin oli tarkoitus leikkiäkin pikkusiskon kanssa, mutta siinä lattialla kameran kanssa mönkiessäni totesin, että tämänhetkinen unelmajobini olisi ehdottomasti muovihevosten kuvaaminen. Oi autuutta.

Tämä on ehdottomasti yksi lempikuvasarjojani. (Jouluna Tukholmassa. Siskon huoneessa on ihan mieletön valo ja ah noita heppoja.)

Olen myös alkanut opiskella kuvien metadataa, Macissä omppu + i ja sieltä näkyy kaikki valotusajat, valkotasapaino, valotuksen korjaus jne. Varsin näpsäkkää.

Loving my sister's collection of Schleich horses. My dream job at the moment would be taking these kind of pictures. Once a horse girl...