Nostalgiaa

Mun vauvapeitto.

Talvi kun ei tunnu loppuvan niin neuloin lapaset raitalangasta. Värit ovat ihanaa marjapuuroa.

Puiset pyykkipojat ovat mitä mainioimpia pussien yms. sulkijoita. Vieläpä tosi kivannäköisiä.

Ei mulla muuta. Pöllöily on nähtävästi alkanut jo vauvana.



My baby blanket. (And the owl the month.) I knitted mittens, we still have plenty of snow here.

Torakka

Silloin oli ollut kesä, ja olin halunnut lorvia katolla niin kuin miljoonat ihmiset lukemattomilla planeetoilla ympäri maailmankeikkeutta. Miljardit maanviljelijät, väärentäjät, tarjoilijat ja kotirouvat seisovat katoilla tähystämässä ja tupakoimassa, ripustamassa pyykkiä ja mietiskelemässä. Kun kerroin poliisille, että olin tehnyt niin koko ikäni, toinen heistä sanoi: No, täällä ihmiset eivät katsele toisiaan katoilta.

Rawi Hagen Torakan takakansi lupaa kieron humoristisen kuvauksen kylmän ja pohjoisen kaupungin ihmisistä yhteisön ulkopuolella. Kirja ei varsinaisesti naurattanut, mutta se on virkistävän sarkastinen ja kuvaa ulkopuolisuutta uskomattoman osuvasti.

Ensimmäinen reaktioni kirjasta oli, että hei voisiko joku muukin lukea tämän ja kertoa mitä mieltä on!

kuva

 Kerronta oli niin kovaa tykitystä, että siitä sai kiinni lyhyilläkin metromatkoilla enkä edes muista milloin viimeksi olisin kävellyt ja lukenut yhtä aikaa.

Montrealiin sijoittuvassa tarinassa palellaan ja ollaan nälissään, rakastutaan ja vihataan.Tarina tuo esiin maailman, jonka voi arvata oleman olemassa, mutta joka on niin helppo ohittaa.

Sinä et ole opettaja etkä konsultti. Elät sosiaaliavustuksella. Miksi kiellät sen? Minä pyydän, kerro miksi on häpeä olla köyhä ja avun tarpeessa?

Hagen nimetön päähenkilö puhuu kaikesta ja kaikista suorapuheisesti ja säälimättä. Hän matkaa tarinoissaan takaisin lapsuuteensa Libanoniin ja kertoo tarinaansa katkeilevana jatkumona ja vyyhti aukeaa pikkuhiljaa.

Useimmiten käännöskirjallisuutta lukiessa ikään kuin toivon, että käännöksessä olisi hukattu jotain tarinasta kun kieli tuntuu niin kököltä. Tässä tapauksessa ei voi kuin todeta, että käännös on erittäin hyvä ja kirjailijan taiturointi lauseiden kanssa on ihailtavaa. Kerrassaan upeaa kielenkäyttöä ja kerrontaa raadollisen tarinan rameissa.

--------------

I read Rawi Hage's Cockroach and was really impressed. The language in the book was absolutely beautiful and the story about immigrants and outsiders in the cold Montreal was so cruel and at the same time quite warm.

Nümph

Tätä blogia pidempään seuranneille ei varmaankaan ole mikään yllätys, että Noora tykkää Nümphin vaatteista vähän niin kuin hullu puurosta. Leikkisä ja rento tyyli sekä railakas värien käyttö iskee aina vaan uudestaan. Tuo villapaita olisi niin sopivan sininen ja veikeä meikäläisen kaappiin. Huomaa huivi, mullakin on se!

Nümphin vaatteita on yleisesti ottaen aika huonosti saatavilla; niitä löytää Helsingistä vain Gallerystä, Carlingsista ja One Waysta ja sielläkin usein ihan samat varmat mallit. Asokselta olen myös nymfejä bongannut, yeensä aika huomattavassa alessa ja ihan erilaisia vaatteita kuin mitä täältä saa.

Madridissa tapasin toisen nymf-fanin ja kehuimme ja keskustelimme pitkään merkistä. Molemmat ovat nimittäin ikäväkseen huomanneet pienoisen laadun heikkenemisen, mutta hinnat ovat pysyneet yhtä korkealla kuin ennenkin. Eihän tämä mikään huippu kallis merkki ole, itselläni vain tuottaa suuria vaikeuksia maksaa villatakeista tai hameista 60 euroa. (Sen takia olenkin alelaarien tonkija.) Ja tällaisilla hinnoilla ne saisivat mielestäni kestää äidiltä tyttärelle. (Joo olen kuullut rahan arvon laskeneen tässä välillä...)

Vaikka hinta-laatusuhde ei mielestäni aina kohtaakaan, olen edelleen palavasti rakastunut Nümphiin. Olimme Pepsin kanssa Heidin aveceina Trendsales-iltamissa Griffin & Co:n Showroomilla ja siellä pääsi muun muassa ihastelemaan Nümphin syysmallistoa ja shoppailemaan mallikappaleita.

Muutamat lempparit tulevasta mallistosta. Tuo kissapaita edustaa Nümphin tyyliä puhtaimmillaan: humoristista, leikkisää ja aina on saatavilla jotain printtiä. Pepsin suosikki oli sinapinkeltainen mekkonen, minä himoitsin ruutupaitaa, graafista mekkoa ja kaikki tykkäsivät oravapaidasta. 

Siinä mallikappaleita ekstaasissa plärätessäni Peps totesi, että olen ihan kuin lapsi karkkikaupassa. Aika söpöä... 

Niistä löydöistä lisää myöhemmin.

kuvat 1,2,3 & 4, 5 Pepsin kameralla Heidi.

Nümph is one of my favourite brands and I got the sneak peak of next fall's collection (the fourth picture).

Inside Job

Suomessa Docpointissa ensiesityksensä saanut erinomainen dokkari käsittelee maailmanlaajuista finanssikriisiä selkokielellä. Todella loistava, syihin ja seurauksiin pureutuva pläjäys, jossa kertojana toimii Matt Damon. (Tästä olin hyvin postiivisesti yllättynyt.) Karmeinta on tietenkin nähdä kuinka mikään ei ole muuttanut, mitä Jenkkilässä on oikeasti tapahtunut ja kuka on syypää.

Olo on kuin katsoisi jotain dramatisoitua tosi elämän tarinaa, mutta fakta on, että finanssikriisiin syylliset istuvat vieläkin korkeilla palleillaan ja käärivät vielä bonukset päältä.

Hyvän dokkarin tunnistaa tietenkin siitä, että se jaksaa pitää otteessaan, ei junnaa paikallaan ja pystyy tarjoamaan vastauksia esittämiinsä kysymyksiin. Suosittelen todellakin katsomaan Inside Jobin, kannattaa vain varautua olemaan todella vihainen niille Wall Streetin äijille tämän jälkeen.

Inside Job is an excellent documentary about the global economic crisis. It's very clear on what happened and why. I strongly recommend this but be prepared to be quite angry to those Wall Streer guys...

Perhostapettia ja herneenversoja

Lauantaina ehdimme viimeinkin Tapettitaloon. Valikoima oli ehkä pliisumpi kuin olisi odottanut, mutta seinällä komeilee nyt perhostapetin mallipala. Kieltämättä aika odottamaton valinta, itse ehdin jo raivota kuinka se sopii varhaisteinimäiseen söpöilyyn eikä meille. Muutin taas mieleni. Tietty.

Aiotaan tapetoida vaneriseinän viereiset kapeat kaistaleet molemmin puolin, tulee niin kuin taluksi siihen viekkuun.



Viikonlopun söpöin oli ehdottomasti valtava muovikassillinen kroookuksisa, narsisseja ja jotain tuntematonta lajiketta, olivat jääneet kaverin kuvauksista yli. Päivällsvieraatkin toivat tulppaaneja, joten hekumoimme harvinaisessa kukkaloistossa.

Viikonlopun mukavin taas on uusin projektini eli tumman suklaan syönnin opettelu. Fazerin 70% menee, Lindtin 85% taas on ihan hirveän makuista. Poikaystävä tosin ihmetteli, että mistä nyt olen tämän keksinyt, miten niin se tumma suklaa on terveellistä ja ethän sä edes syö makeaa kovin usein. 

No mulla on teoria tästä terveellisemmästä elämästä ja herkkujen kohtuullisesta nauttimisesta hyvällä omalla tunnolla ja tähän liitän tumman suklaan. Terveysvaikutukset ovat vielä hieman kyseenalaisia, raakasuklaa on kuitenkin ihan eri juttu...

Herneenversot ovat viikossa kasvaneet ihan huikeasti. Näitä voisi varmaan kasvattaa vuoden ympäri, unohtui vain kokeilla talvella. Helppoa, halpaa ja hyvää eli kuivaherneet liotetaan yön yli ja istuteen noin sentin syvyyteen multaan.

Sananen tuosta Sagaformin yrttiruukusta, josta kauan haaveiltiin ja ihasteltiin. Se meinaan tappaa kaikki kaupan yrtit parissa päivässä ja ollaan niin kokeiltu kaikkea. Toimii ehkä sitten näin istuttaen paremmin. Tyypillnen antikliimaksinen hankinta, jospa se nyt pelittäisi.



Quite suprisingy we decided to get some butterfly wallpaper. It'll be great. This weekend we've had full house of flowers and I'm learning to eat dark chocolate.

Elisabeth

Elisabeth Taylor 1932-2011.

Näyttelijätteren uraa tunnen hävettävän huonosti, mutta yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvani on Kuin kissa kuumalla katolla vuodelta 1958. Paul Newmankin oli silloin niin hotti.

Ihana kaunis Elisabeth Taylor, jolla oli seniorivuosinaan ehkä maailman kamalin fleda. Jotkin asiat tuntuvat ikuisilta niin kuin juuri Ellu ja Michael ja Madonna. Mut ei se vaan mene niin.

Mieluiten heittäisin heipat tälle talvelle, siis rakeita??? Ei kai kukaan ehtinyt pakata talvitakkeja vielä pois...

One of my favourite movies have always been Cat on a Hot Tin Roof. 

R.I.P. Elisabeth Taylor.

kuvat

Tiistaita

Ehkä parhaiten käytetty 50 senttiä meni aikoinaan kirpulla mustaan shortsihaalariin, josta tuunasin hameen. Liian harvoin sitä vaan tulee käytetyksi. Lerppuvan olkaimen kiinnitin pöllöpinssillä, toinen olkain sitten tipahtelikin koko rahan edestä.

Laukku taas on kirppislöytö syksyiseltä Tampereen reissulta, tykkään tuosta Nanson vanhasta kuosista hurjasti. Oma ikuinen kassiongelmani on, että mukaan pitäisi mahtua kamera ja koko muu maailma ja mieluiten heittäisin laukun vielä olan ylikin. Tätä nyt ei voi, mutta muuten toimii.

Pinkkimustakaulaliina on omaa tuotantoa, hyvä kun valmistuvat näin kevättalvelvella.

Marimekon sukkiksista tykkään hurjasti, mutta huonoa tekoa ovat. Jo neljän käyttökerran jälkeen roikkuvat lankoja ja nukkaantuvat. Olen tutustunut Marimekon ihmeelliseen maailmaan vasta viime vuosina mikä sinänsä on harmi kun tuo laatu nyt ei enää ole sitä mitä joskus muinoin. Hinnat sen sijaan ovat pysyneet korkealla ja brändäys onnistunut.

Olen tässä miettinyt miten vanhanaikaista on pitää tällaista kasvotonta blogia, varsinkin kun välillä haluaa jotain asujaan tänne kuvata. Toisaalta innostuin blogeista juuri asujen kautta ja oma tyyli on ainakin kehittynyt blogin myötä oikein mukavasti. Ehkäpä on otettva haaste vastaan ja opeteltava ottamaan jännempiä päättömiä asukuvia. Oman nassuni kanssa en kuitenkaan innostu keikistelemään täällä.

Siirsin muuten kaikki seuraamani blogit bloglovinin puolelle, se kun tuntuu toimivan parhaiten. Toisaalta tykkään kyllä noista sivupalkkien blogilistauksista sitä kautta kun voi löytää uusia, hauskoja blogeja. Ja muuten  bloggerin tilastot kertovat suurimman trafiikin tulevan tänne Alman blogista; siellä kun sivupalkissa heilutaan. Niin kun parissa muussakin, kiitos niistä; tulee hyvä mieli!

Ei mulla muuta, tiistai on toivoa täynnä ;-).

Kahdesta ylimmästä kuvasta kiitokset Heidille.

The pink black scarf is my own design, skirt is made out of shorts and I really love my second hand Nanso bag. Blue is also the new black.

Proteiinipommi

Syksyllä aloin pikkuhiljaa taas karppaamaan ja huomaan aina välillä himoitsevani juuri sitä kiellettyä ja itselleni muutenkin varsin epäsopivaa leipää. Olenkin viime aikoina tehnyt useaampaan otteeseen siemenleipää, joka on oikea proteiinipommi eikä sisällä lainkaan vaaleaa viljaa tai hiivaa, joka saa itselläni aikaan aivan järkyttäviä vatsaväänteitä.

SIEMENLEIPÄ - 1 PELLILLINEN

1 1/2dl kaura- tai vehnäleseitä
1dl       kuorittuja auringonkukan siemeniä
1dl       pellavansiemeniä
1 1/2dl soijajauhoa
1rkl      leivinjauhetta
1tl        suolaa
2dl       juustoraastetta tai tuorejuustoa
2kpl     kananmunaa 
1-2      porkkanaa      
maitoa, piimää, jogurttia tai viiliä.

Lämmitä uuni 200-asteiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita ensin kananmunat. Lisää maitotuotteita kunnes taikina on kosteaa (muista sekoittaa hyvin!!!). Anna taikinan turvota noin kymmen minuuttia. Aseta taikinaa pellille lusikalla yksittäisiksi leiviksi. (Voit myös täyttää koko pellin taikinalla ja leikata paistamisen jälkeen sopivan kokoisia paloja.) Älä kuitenkaan laita taikinaa liian paksusti. Paista uunin keskiosassa n. 20 minuuttia tai niin kauan että näyttää valmiilta.

Siemenleipä säilyy jääkaapissa viikon. Leipää voi pakastaa.



Ylläri pylläri olen myös kokeillut porkkanan sijaan raastettua punajuurta, mutta se on ehkä vähän liian jännää, jos ei ole tällainen punajuurihörhö kuten minä. Viimeksi lisäsin myös puoli desiä seesaminsiemeniä taikinaan, oli hyvää. Syön leipäsiä juuston ja oivariinin yms. kera ja ovat muuten hyvin täyttäviä. (Valokuva on hieman harhaanjohtava toim. huom.)

Selkeä miinus on tietenkin raaka-aineiden hinta, varsinkin soijajauho on todella hintavaa. Pitäisi tsekata nuo Hämeentien etniset kaupat, saattaisi löytyä soijajauhojakin halvemmalla.


Low Carb Bread

1 1/2 dl flaked oats
1 dl       seedless sunflower seeds
1 dl       linseeds
1 1/2 dl soy flour
1 tbsp    baking powder
1 tsp      salt
2 dl       grated cheeseor cream cheese
2           eggs 
1-2       carrots      
milk or yoghurt

Warm the oven to 200 degrees. Mix the dry ingriediences first. Then mix the eggs in the dough. Add then enough milk or yoghurt so the dough becomes wet. Mix well. You can put the cheese on top of the bread or mix it in the dough. Let the dough swell about 10 minutes.  Then make small and slim cakes out of the dough on the sheet and bake for 20 minutes, longer if necessary.

Keväthangilla

Moi taas. Vähän unohtui koko auvoisa blogosfääri hetkeksi.

Kevät tosiaan. Not my favourite. Onhan se ihanaa kun päivät pitenevät ja aamulla herää auringonpaisteeseen. Toinen puoli kadusta on jo sula ja toinen vielä umpijäässä.

Parempi puolisko totesi jo, että nyt on talvi vihdoinkin selätetty. Omasta puolestani en voi vielä sanoa samaa. Joten nyt vietetäänkin tällaista rauhaisaa vaihetta, relataan oikein kunnolla ja herätään talven jäljiltä.

Viime viikonloppu menikin mökillä ja sinne suuntaamme taas tänään. Mikäs sen parempaa kuin huilia perusasioiden äärellä: syödä, juoda, nukkua ja ulkoilla. Lukea ehkä pari sisustuslehteä, tehdä talven käsityöt loppuun. Heh, ei taida villahame enää tänä vuonna tulla käyttöön.





Viime viikonlopun mökkireissulla pääsimme elämän suurien kysymysten äärellä kuten mitä ihmiselle oikein tapahtuu Prismassa?! Kun mennään ostamaan jotain hyvää ruokaa pariksi päiväksi ja liukuhihna täyttyykin kaikesta ruoasta, jota emme varmasti ole hyllystä poimineet. Näillä olisi sitten voinut elää muutaman viikon ja elättää semmosen puoijoukkueellisen solttuja. Ihan keveästi. Selvää kauhuleffa-ainesta.

Mutta Prisma on vaan niin ihana kun sieltä saa kaikkea.











Eipä ollut mitään hankikantoa tai kantohankea, mikä se nyt siis olikaan. Tietenkin olimme liikkeelle sinä ainoana aurinkoisena päivänä, viime viikonloppu oli muuten textbook ankea noin niin kuin sään puolesta.

Yritin myös tehdä punajuurisipsejä. Ei onnistunut uunissa, löysinkin ohjeen jonka mukaan ne pitäisi valmistaa friteeraamalla. No se siitä terveellisyydestä.

Ah ihanaa perjantai. Viettäkäähän oikein ihana viikonloppu!



Spring is not my cup of tea so I'm taking it really easy. We were in the countryside last weekend and are heading there again today.

Lintu päässä & yksisarvinen pyöräilemässä

Löysin ihanat tytöt Madridista ja kannatin iloisesti paikallista designia. Istuva tyttö - kaulakoru on toiselta puolelta mustavalkoinen.

Hurmaava Lady Desidia -blogi löytyy täältä, klik. Espanjaksi tietenkin, mutta noita kuvia on kiva katella.



Vasta puoli votta sitten innostuin toden teolla kaulakoruista. Kokoelma on kasvanut siinä määrin, että oli pakko laittaa koruille koukutkin. Sprayasin taulukoukut mustiksi (ja toisen käteni kaupan päälle) ja naputtelin hyllyn reunaan. Naputtelin muuten aika monta naarmua ennen kuin tarttuivat, mistäköhän tuo Expedit on tehty.

N-kirjain on lahja ystävältä parin vuoden takaa, ei ihan ajatellut, että laittaisin seinälle...

No se ajaa pyörällä väärinpäin...

Muuten kaulakoruja yms. kaipaaville, vilaskaa Sistustushattaran koruja; sieltä minäkin polkupyöräni löysin.

My collectíon of necklaces is growing and now there's some hooks for them. The girls I found in Madrid, so cute. 

So Long Jelly Beans

Eilen löimme viisaat päämme yhteen muutaan bloggarin kanssa ja tutustuimme photoshopin ihmeelliseen maailmaan. Onneksi kaikki osasivat ihan eri asioita, mutta kyllä tästä varsin pätevät perusohjeet saatiin aikaiseksi:

• Katso levels ja ota tyhjät pois
• kontrastia ja kirkkautta lisättäessä käytä curves varovasti eli laita kiintopisteitä ja liikuttele vähän kerrallaan
• värien muuntelua colour balance ja selective colour. Näissä ja curveseissa voi myös valita tietyn värin, jota haluaa muunnella
• terävöitä sharpen enemmän omaksi iloksi kuin kuvassa näkyväksi
• Yllensä webbiin pitäisi kai lisätä saturaatiota, mutta tällä kertaa tuli esille myös miten sitä on hyödyllistä kokeilla myös vähentää

Itselleni suurin paljastus oli miten kauniita utuisia blogikuvia kuvataan; no tietenkin ylivalottamalla kuvia ja sitten fotarissa lisää kirkkautta ja kontrastia ja vielä vaalennusta.

(Itse yleensä alivalotan, mutta ilmeisesti ylivalotetut toimivat bloggerissa & verkossa paremmin?)

Asiasta kukkaruukkuun, jelly beansit ovat kyllä outoja karkkeja. Halusinkin vain tuon vängän purkin enkä sisältöä...

Eri kivaa oli myös istua pöydän ääressä dataamassa ja kommentoida blogeja omilta ruuduiltaan. Ja vau miten koodattiin mullekin nuo blogiotsikot kaunolla, niin ihanat.

Last night we ate jelly beans and studied photoshop with fellow bloggers. Good fun and very useful.

Ei eineksiä kiitos

Luulimme jo päätyneemme eineslinjalle, mutta Stokkan herkun falafelpyörykät ovat kuitenkin lähempänä gourmeeta.



Jostain syystä muussausvimma iski. Seuraavat falafelit tehdäänkin sitten itse, joku roti...

Soossit väänsin itse. En ehkä tulisi toimeen ilman turkkilaista jogurttia ja valkosipulia. Tällä kertaa mukaan heitettiin myös korianteria ja kalamataoliivien jämät sekä sitruunamehutiivistettä ja oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria. Espanjassa opin laittamaan sitruunaa joka paikkaan. Omnom.

Tomaatin sekaan laitoin pestoa ja villisinaappia, joka muistuttaa ehkä maultaan ja koostumukseltaan eniten rucolaa. Uutuusyrttejä.

Ja sitten vielä kunnon fetaa, vaikka useimmiten vannonkin sen apetinan vihreän nimeen.



Sunnuntaina oli kotibrunssi ja historiallinen hetki kun tehtiin croissantteja purkista. Oli paremmalle puoliskolle ihan uusi juttu.



Brämhultsin mansikka-appelsiinimehu, ruusunmarjaviili, kahvia, brie-juustoa, liian löysiä luomumunia...

Hyvän ruoan äärellä voikin sitten miettiä sellaisia asioita kuten, että voitaisko joskus asua Istanbulissa ihan oikeasti. Tai Berliinissä hetken, tai Haagissa tai... Ihana koti, mukava arki, mutta maailmakin olisi vielä vallattavana.

All the good stuff I ate this weekend.

Kapseleita, jyskytystä ja valohoitoa

Olenkin jo ehtinyt julistaa ilmeisen monelle irl kuinka kalanmaksaöljykapseleiden syönti on pitänyt atooppisen ihon hyvin aisoissa koko talven. Näemmä se ei kuitenkaan tepsi (kevät)flunssaan. Pari päivää sitten alkoi kummallinen väsymys ja päänsärky ja voimattomuus raajoissa. Nenäkin tuhisee vähän siihen malliin, että kohta alkaa ja kunnolla. Mur.

Joten viikonlopun iloisempana asiana tarjoilemmekin loput matkakuvista, näin väriterapian muodossa.

Ja meikä saakin sitten jatkaa englannin kielen aktivoimisharjoituksia pelaamalla scrabblea facebookissa (tosin toimii aika kehnosti ja häviän koko ajan, mutta olen niin koukussa) ja opettelemalla puolaamaan, mikäli jyskytys pysyy aisoissa.

Niin ja Madridiin matkaaville: taskuvarkaita kannattaa tosiaan varoa! Onneksi pidimme tiukasti kiinni pussukoistamme eikä käynyt köpelösti.

Vähän ehkä harmittaa, etten hamstrannut noita karkkivärisiä kelloja enempää, niin ihania!















So I guess it's time for spring flue now. Let's concentrate to the positive stuff instead like the last of Madrid photos. Bright colours and sun, loving it.