Viiri

Kesän suurin DIY-proggis eli viiri vierashuoneeseen mökille. Tilkkuja, pahvia, liimapyssy, ikivanha kanttinauha ja hieman ompelua.

Miesvieraat näkivät tässä milloin stringit tai potentiaaliset lappubikinit. Myös itsenäisyydestä haaveilevien maiden tulevat liput. Heh.

Tykkään viiristä.

Sen sijaan paluu kaupunkiin on vähintäänkin outoa. Mitäs nyt?



I made this streamer for the summer cottage's guest bedroom.


I'm back in the city and it feels wierd.

Kosmetiikkakokeiluja

Kesä on herkkäihoisella varsin passelia aikaa kokeilla uusia tuotteita; edes markettikosmetiikkaa ei tarvitse pelätä. Olen jo pidempään ollut aikeissa vaihtaa hyvin toimivat Dermanordin tuotteet johonkin muuhun, koska monen vuoden jatkuva käyttö ei kuulemma ole ihanteellista. Haaveilin Dermalogicasta, mutta ne pöyristyttävät hinnat... Päädyin sitten ex tempore ranskalaiseen Nuxeen, josta vasta oston jälkeen luin kauhutarinoita kuinka se oli pilannut jonkun ihon. Ou nou, mutta ehkä se soveltuu meikäläiselle. Ainakin tiedän mistä ihon mahdollinen sekoaminen syksyllä sitten johtuu.

Haluan myös kokeilla Weledan Calendula Face Creamia, koska se kuulosti varsin pätevältä. En sitten tiedä onko se  aivan liian paksua iholleni, joka on paitsi atooppinen myös samanlainen kiukkupussi kuin allekirjoittanut. Aina välillä on pakko räjähtää. Ihoni ei osaa päättää ollako sekaiho, rasvainen, pintakuiva vai kuiva. Kaikkea on pakko kokeilla.

Eniveis saanen esitellä testauslempparit:

Apteekista ostettu Avènen aurinkorasva on varustettu 50 suojakertoimella. En ole palanut kertaakaan tänä kesänä, en edes seitsemän tunnin pyöräreissulla 30 asteen paahteessa ja auringon täydessä porotuksessa.

Lumenen koivu & hunaja vartaloemulsio on kesämökin must have ihan symboolisen arvonsa takia, mutta on muutenkin paras rasva koskaan. Imeytyy helposti ja virkistää ihoa ihanasti.

Blogipikkareista saatu Ziajan natural olive light cream on toiminut passelina väliaikaisnaamarasvana. Olisin voinut siirtyä tähänkin merkkiin, mutta rasva tuntui kuitenkin hieman paksulta ihollani ja sai varsinkin kesällä kasvoilleni kalvomaisen pinnan.

Milttonin pressitilaisuudesta saatu Joicon color endure treatment masque siloittaa hapsottavat latvat ja antaa kampaajakäynnille pidemmän välin. Tosin värjätyille hiuksille tarkoitettu (olen ollut naturelli jo neljä vuotta!) on ehkä hieman liian hoitavaa. Pitäisi kokeilla joskus sitä värjäämättömille hiuksille sopivaa ainetta...

Markettikosmetiikkaa:

Lumenen kasvovesi on ihan okei, en käyttäisi sitä talvella, kun tuntuu kuivattan ihoa.

Rexonan nimeen vannon, vaikka Nivean dödökin on ihan toimiva. Luomudödöistä en vielä ole löytänyt sopivaa, olisiko kenelläkään vinkkejä asian tiimoilta?

Mavalan lakka on ihanan pirtsakan värinen ja pysyykin varpaiden kynsissä hyvin. Sormissa lohkeilee melkein heti, mutta se saattaa myös olla vain minä.

Apteekissa, siis ainakin Ruotsissa, myytävän Apolivan kuorintavoide ei ainakaan ärsytä. Tosin sen käyttäminen ei oikein tunnu tekevän mitään.

Sain L'Oréalin saippuattoman puhdistusgeelin ystävältäi, joka tuli allergiseksi lähes kaikelle omistamalleen kosmetiikalle. Ihan hyvä tämäkin on kesäkäytössä ja mökillä, kun saasteita on vähemmän eikä käytä meikkiä.


I have very sensitive skin and the summer is a good time to try out some new cosmetic products. My favourites are in the first photo and the okay products in the second. I really need to recommend Lumene's birch & honey body lotion it's really wonderful and so Finnish!

Puujärvellä

Viime viikonlopun tapahtumat Oslossa ovat vetäneet hiljaiseksi.

Aiheeseen liittynyt keskustelu nuorten terroristien seksin puutteesta on lähinnä surullista, asiasta on hyvin kirjoitettu täällä. Toivoisi syitä puitavan hieman eri näkökulmasta ja faktoja unohtamatta. Esimerkiksi rankat säästöt mielenterveyspalveluissa eivät tässä maassa voi johtaa mihinkään hyvään.




Pari kaunista ja seesteistä kuvaa. Onnellisia hetkiä on tärkeä muistaa.

Olemme landeilleet muuallakin. Karjalohjalla nautimme Puujärvestä, Etelä-Suomen kirkasvetisimmästä järvestä. Vesi oli kuin samettia iholla ja pohjaan näkyi syvälläkin. Suosittelen poikkeamaan mikäli siellä päin liikutte.



Ja vielä vinkkinä kaikille valokuvauksen harrastajille: Brändää provinssi -kilpailu. Etsinnässä uudenlaista näkökulmaa maaseutuun ja huom. huimat palkinnot!


The tragedy in Oslo has been in every conversation. It's horrible I can't understand what makes people to act this way.

These are some happy moments in Karjalohja where is a beautiful, clear lake.

The Butterfly Effect

Sokeria, ykköskaljaa, punaviinivichyä imeytettynä pesusieniin. Perhosbaari toimii.



The butterfly bar.

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen – tuhmat ihan minne vaan

Kiltti tyttö -syndrooma. Kuvailisin sitä mielelläni surullisen kuuluisaksi. Se hitunen liikaa turhaa epävarmuutta sekä liiallista lahjakkuutta häpeään.

Jos ei vaikka ottaisi itseään niin vakavasti. Ei kukaan muukaan ota. Tai uskoisi itseään sanoessaan, että mä oon ihan helvetin hyvä tässä jutussa.

Ehdoton lempi-inhokkini on Rory Gilmore.  Tämä tyttö osaa vähätellä itseään ja on niin söpö ja ihana ja pikkuisen reppana, mutta ennen kaikkea sävyisä. Älykkyyskään ei ole uhkaavaa kun se on taltutettu aimo annoksella epävarmuutta.

Mikä meitä tyttöjä vaivaa, vielä aikuisinakin?

Kiltteys on kaunis luonteenpiirre, mutta eihän se ole epävarman synonyymi. Ei pitäisi vähätellä itseään tai hävetä turhaan. Se elämä on meinaan aika lyhyt jo muutenkin.



The good girl syndrome. It's a shame that so many lovely and talented girls and women are not giving themselves a break.  

I hate the Rory Gilmore character because she's is such a good girl talented and tamed. Insecure for no good reason.

kuva

Ottettais pihan täydeltä maalaisromantiikkaa, kiitos

Muistatko sun ensimmäiset kaks vuotta mökillä? Heti kun päästiin tänne niin painuit vällyjen alle. Niin no, teit siitä nukkumisesta vähän niin kuin urheilua...

Mistään ei ole meikäläiselle vähään aikaan vinoiltu niin paljon kuin puutarhanhoitoinnostuksestani. (Okei, voidaanhan tässä jo puhua friikahtamisesta; tapanani kun ottaa asiat aika tosissaan.)

Olen erityisen hyvä katkomaan ja uudisraivaamaan, my bff ovatkin oksasakset.

Sanokaa vaan, että kyseessä on kolmenkympin kriisi. Minä taas väitän, että tajusin vihdoin koko pihan olevan mahtava sisustusprojekti.



Mielellään aika vaaleanpunainen sellainen. Sinänsä jännää, koska maalaisromantiikka ei ole ennen oikein kolahtanut. Mutta nyt, pitää kuulkaas olla fiiniä!

(Kanssamökkeilijät ehkä kärsivät moisesta hieman. Tiskitkin voisi nyt tiskata vähän ennen kuin lautaset loppuvat kesken. Niin ja vielä vuosi sitten mainostin, että tällä mökillä lähinnä chillataan. ÖÖÖ sori.)



Suunnitelmissa on oikein kunnon mummolapuutarha: särkynyt sydän ja pionit ovat jo istutettu syreenien alle. Verenpisara on vain yksivuotinen. Avokompostin eteen mies aikoo tehdä riukuaidan. Ja minä tahdon tänne mielin määrin hempeän värisiä tyynyjä ja vanhanaikaisia tuikkulyhtyjä sekä monen monet romanttiset lakanat. Ah. Citykoti olkoon sitten vähän särmempi.

Sinänsä koko homma on aika jännää, kun en tiedä puutarhan hoidosta juuri mitään. Ei ole kauheasti koskaan kiinnostanut. Nyt taas silmäillessäni rehottavaa kuusiaitaa sormeni oikein syyhyävät kun tiedän, että pääsen sitä syksyllä leikkaamaan. Toden totta, tällaiset uudet harrasteet pitävät virkeänä ja äitipuoleni kanssa olemme löytäneet uuden yhteisen sävelen, kun pitää vähän kysellä, että mites tää nyt sit...

Poikkis luki myös parissa päivässä 500 sivua puutarhakirjallisuutta. Ensi vuonna perennaa pihan täydeltä. Hei, me perehdytään!



This summer in the cottage has been quite different since I've become very interested in gardening. Before that I used to take it quite easy here but now I kinda realised how the garden is an amazing decorating project and you know how much I like that! 

Luckily my boyf is also interested in this project but we're really rookies in the whole area. Next year it'll be quite a different story in the garden. Can't wait. It's really fun to do something so different and work outdoors.

Lempiraidoissa

Hellurei taas. Nykyisen lempparimekon neonkeltaiset raidat arveluttivat aluksi; nyt se tuntuu ihanan kesäiseltä. Kangas löytyi Marimekon keväusestä ysmystä eikä laatu ikävä kyllä päätä huimaa. Malli sen sijaan on täydellinen; Heidi kun ompeli unelman.

Olen myös löytänyt eri hyvät leggarit; panostin Vogueen ja Falkeen. Ei valu eikä purista vääristä paikoista.

Ja uusi banneri sai jo kritiikkiä, eihän tuota näe lukea... (Mä tykkään sisko piirsi, itse rypistin ja kuvasin.)

Hello again! I really like my new dress even if I was first doubtful about the neon yellow stripes.

Hellepäivän helpotukset

Mikä onkaan se ihmislajike, jolla on talvella aina kylmä ja helteellä tuntuu paistuvan hengiltä?

En tiedä minkä verinen olen, mutta varma kevään merkki on se kun pääni alkaa kiehua. Sanomattakin on siis selvää, että 30 asteen helle on aikamoista tuskaa.

Suosittelenkin hattua, isoja arskoja, pellavashortseja ja tuuletinta – myös ulkona tarpeen vaatiessa.

Hooämmän alerekistä löysin myös henkäyksen ohuen paitulin, jossa oli myös silkkiä 25%. Ihmekös tuo , että tuntuu niin ihanalta päällä. Yksivärisyys ja taskuttomuus toimisi myös; nyt ampiaiset luulevat minuakin aidoksi kukkapuskaksi.

Suojattu iho ei muuten ole läheskään yhtä läkähdyksissä kuin paljas iho. Lämpimät suihkut myös viilentävät – ihan sillä logiikalla, että kylmän suihkun jälkeen kroppa lämmittää itse itseään enemmän.

(Muuten pyöräilyshortsit lyhyen mekon alla on todella miellyttävä hellepäivän asu, vaikka nuo pyöräilyshortsit tekevät edelleenkin jokseenkin tiukkaa, kun tuli vannottua tuo ei ikinä enää...)

Ja tuo allas, paras ikinä! Kakskymppiä Clasulta ja sinne voi mennä vaikka vaatteet päällä lillumaan. Siitä saa sitten kätevästi kasteluvedet kasvimaalle ja puutarhaan.

Random-kuva, rakastan kitcshiä. Ja lomaa, joka jatkuu vielä hetken ja blogin pariin ehdin palata vasta puolen kuun jälkeen eli tavataan taas silloin!


Things that help me enjoy even hot days. (Don't like when it's too warm.) Anyway, I'll be taking a holiday from This Picture now and we'll be back in one and half weeks. See you then!

Tänään

Koko päivän on ollut varsinainen let's go -meininki, kun on vietetty isoäidin kahdeksankymppisiä. Hellyyttävin lahja oli saunavihta jokaiselle vuosikymmenelle.

Muuten olemme koko päivän olleet veljen, siskon ja serkkujen kanssa jokuja:

Voisko joku hakea / tehdä / tuoda / viedä / laittaa / antaa....

Muutenkin universaalia oikeudenmukaisuuden tajuani on loukattu ahkerasti typerin kommentein kuten: no joo onneksi en olekaan kipeä, mutta ootsä kyllä ollut paljon huonotuulisempi kuin minä.

Vertailu varmasti kannattaa eikä kukaan ota nokkiinsa moisesta. Muutenkin rähinä- ja murjotuskiintiö olisi nyt aika täynnä. Samoin sukujuhlat on vähäksi aikaa niin nähty.

Isoäidillä on mahtavia astiastoja; ehdoton lempparini on tämä Arabian Ahmet. Mut se onkin sininen...


I'm dead tired because it was my grandmother's 80th birthday and I've been helping out all day.

We Heart Filip & Marie

Nyt minullekin selvisi hipsterin todellinen määritelmä: synkronisoidut kauppalistat iPhonessa. Eli kun toinen käy kaupassa ja merkitsee tuotteen ostetuksi, niin se poistuu toisenkin ostoslistalta. Opittiin taas ruotsalaisilta, että miten homma hoidetaan.

Ruotsin vieraat olivat ihania ja reippaita ja käytiin Pistepirkkojen keikalla, Suokissa, Kolmessa kruunussa syömässä ja tietenkin hengaltiin landella. Skumppaa, nostalgiaa ja uusia kuvia. Vanhoja ei Filipin mukaan jääty toljottelemaan, ettei eletä menneisyydessä liikaa.

(Olemme Filipin kanssa opiskelukavereita lähes kymmenen vuoden takaa, huh!)

Poikaystävän mielestä kyseinen patsas on Helsingin rumin, itse taas aina ajattelen sen kannustavan juoksijoita. Maailmanrauha Hakaniemen rannassa on kuitenkin ihan paras, ajankohta ja kaikki.

Risujen poltosta on innostunut joka ikinen mökkivieras tänä kesänä ja mikäs sen parempi savotta. Sitten grillausta, hengailua ja ehkä hieman maailman parannusta. Karjalanpiirakat ja kipparijuusto oli suksee, sateinen piknikki Suokissa ei niinkään.